Katso lisäkuvat

Työharjoittelu Fuerteventurassa 28.5.07–13.9.07

Opiskelen Kuopion Savonia- ammattikorkeakoulussa hotelli- ja ravintola-alaa, ja lähdin kesäksi tekemään työharjoittelua Kanariansaarille.

Nyt on takana muutama viikko työtä ja aurinkoa, ja alkaa tuntua siltä, että tänne on todella kotiutunut. Työssä käyminen ja rannalla kävely on jo rutiinia.

Matka ja saapuminen
Jo lento tänne oli yksi seikkailu: Lensimme ensin luokkakaverini kanssa Tampereelta Kööpenhaminaan, jossa odotimme 13 tuntia seuraavaa lentoa. Sen jälkeen lensimme Madridiin, jossa odotimme Fuerteventuran lentoa 12 tuntia. Nukuimme yön Madridin lentokentällä, sellaisilla mukavan kovilla penkeillä. Kun vihdoin pääsimme Fuerteventuraan, menimme taksilla Costa Calmaan ja hotelli Playa Esmeraldaan, jossa oli työ- ja majapaikkamme. Olimme kovasti odottaneet hetkeä, jolloin pääsisimme suihkuun ja nukkumaan oikeisiin sänkyihin. Se ei tapahtunut kuitenkaan ihan heti, sillä jouduimme metsästämään lakanoita ja emme tienneet missä suihkut sijaitsivat eikä kukaan osannut neuvoa meille englanniksi. Huoneessamme ei ole suihkua, vessaa eikä jääkaappia. Ne löytyvät kuitenkin läheltä käytävältä.

Elekielellä pärjää aina
Minulla alkoi työt raskaasti kahdella vapaapäivällä. Meninkin heti rannalle, jossa vastassa olivat saksalaiset vanhukset nakuina pelaamassa petanqueta. Kun vihdoin pääsin kokemaan ensimmäisen työpäiväni ravintolassa, oli se vilskettä täynnä. Suurin osa tarjoilijoista puhuu ainoastaan espanjaa tai/ja saksaa, ja itse koetan kommunikoida englannilla. Yritä siinä sitten saada selvää, että mitä pitää tehdä. On erään kerran sattunut pieniä väärinkäsityksiä. Esimerkiksi kun toinen tarjoilija on pyytänyt hakemaan keittiöstä laseja niin minä tuon haarukoita ja veitsiä tai jotain vastaavaa. Elekieli on täällä suuressa arvossa. Onneksi suurin osa tarjoilijoista on ymmärtäväisiä ja kärsivällisiä. Keittiössä afrikkalaisilla tiskaajilla on myös usein naurussa pitelemistä, kun laitan astioita väärin enkä ymmärrä mitä he yrittävät sanoa. Ja aina kun rikon astioita (siis hyvin harvoin tietenkin) he nauravat ja huutavat ”bingo”. Kun ei muuten pysty kommunikoimaan, niin he yrittävät aina opetella lausumaan nimeni oikein. Se kun tuntuu olevan monelle hankala asia. Olen oppinut tottelemaan täällä nimiä Henna, Hanna, Dzenna ja jotain muita omituisia virityksiä.

Asiakkaat ovat pääosin saksalaisia, puolalaisia ja espanjalaisia. En ole törmännyt tällä saarella vielä yhteenkään suomalaisturistiin. Joskus asiakkaat suuttuvat kun pyydän heitä tilaamaan englanniksi, koska he inhoavat kuulemma englannin kieltä. Ei auta kuin hymyillä ja sanoa, että ei auta. Tosin aika hyvin juomatilaukset espanjaksi alkaa olla hallussa: aqua con gas on espanjaksi vettä kaasulla(eli soodavettä) ja aqua sin gas on vettä ilman kaasua (tavallista vettä). Eli onhan tuo kielitaito parin lauseen verran karttunut.

Työtä…
Työvuorot saattavat vaihdella seuraavasti: 8.00–12.00 ja 18.00–22.00 tai 12.30–16.30 ja 18.00–22.00. Työpäivä on siis ensin 4 tuntia, sitten tauko, ja sitten taas neljä tuntia töitä. Lisäksi pienempiä muutoksia saattaa tulla vuoroihin, jotka näemme työvuorolistasta, joka annetaan aina viikoksi eteenpäin. Työpäivät ovat lähes poikkeuksetta yhtä juoksemista: astioita ei ikinä ole tarpeeksi. Kun vie likaiset astiat keittiöön, pitää odottaa niiden tulevan koneesta jotta saa vietyä puhtaita tilalle. Olemmekin miettineet, että olisikohan hotellin aika tehdä pieniä hankintoja astioiden suhteen, sillä se helpottaisi ja nopeuttaisi tarjoilijoiden työtä. (astioista on varmasti ollut pulaa jo ennen kuin me saavuimme saarelle).

Aamulla tarjoilemme asiakkaille termospulloissa kahvia, kuumaa maitoa tai teetä, ja keräämme heidän astioitaan sitä mukaa kun he syövät ja vaihdamme puhtaat pöytäliinat joka kerta pöytiin. Lounaalla keräämme vain astioita ja vaihdamme pöytäliinoja.  Illallisella tarjoilemme asiakkaille heidän haluamaansa juomaa: viiniä, limsaa, vettä tai kaljaa. Jos asiakkailla on vihreä ranneke (eli kokohoito) viemme juomat heille laseissa, ja jos heillä ei ole ranneketta, viemme juomat pulloissa. Pitää olla tarkkana. Ruuat asiakkaat hakevat joka vuorossa itse noutopöydästä. Se on hyvä, sillä muuten kukaan ei ehtisi ikinä saada ruokaa kaiken sen kiireen keskellä.

…ja suklaamoussea
Lounasvuoron ja iltavuoron jälkeen syömme ravintolan herkullisia ruokia. Aina kun asiakkaita on enää muutama jäljellä ja kokit hakevat ruuat pois keittiöön, alkaa tarjoilijoiden välillä hirveä ruokakamppailu. Kaikki syöksyvät yhtä aikaa pienen pöydän ympärille joka on täynnä ruokaa ja kaikki yrittävät ehtiä ottamaan parhaat palat ensin. Ensimmäisinä kertoina taisin jäädä aika vähille ruuille, mutta nyt olen oppinut pitämään puoleni. Olenkin panostanut enemmän jälkiruokapuolelle. Lautaseni on aina täynnä erilaisia leivoksia ja suklaisia moussejälkiruokia. Nam.

Täällä on tietty arvojärjestys, että missä kukin saa syödä. Johtajat syövät ravintolassa asiakkaiden kanssa. Me tarjoilijat syömme asiakkaiden lähdettyä nurkassa ravintolan puolella. Tiskaajat syövät keittiössä astioiden keskellä. Sitten on olemassa vielä työpaikkaruokala, jossa syömme vapaapäivinä. Siellä käyvät melkein kaikki joskus syömässä, vaikka siellä saakin vain edellisillan jämäruokia. Niin ja jos haluaa juoda kahvia, sitä saa vain aamupalalla, joka on yleensä liian aikaisin minulle. Eikä täällä tiedetä kylmästä maidosta mitään, aina on vain kuumaa maitoa.

Small talkia
Täällä on myös sellainen tapa, että pitää tervehtiä kaikkia ketkä tulee vastaan (yleensä toisia työntekijöitä, mutta monesti myös vaikka kaupassa käydessä joku tuntematon henkilö saattaa tehdä samoin) ja keskustella näin:
”Hola! (Hei) Mitä kuuluu?”
”Hola! Hyvää kuuluu, entäs sinulle?”
”Hyvää”
”Ciao! (Heippa)”
 ”Ciao! (Heippa)”
Kuvitelkaa sama tilanne Suomessa, että jokaisen tuntemattoman kanssa käytäisiin samanlainen keskustelu.

Nyt jatkuu taas työnteko ja auringonotto Costa Calmassa, toivottavasti Kyyjärvelläkin riittää hyviä kelejä!

   Jenna Tamminen

P.S. Jos joku keksii miten lähettää kuumaa grillimakkaraa sinapilla tänne, niin otan erittäin mielelläni vastaan!