Iltakahvilla metässä

Kahvit pulloon ja menoksi. Ja voi sinne ottaa marja-astiankin mukaan.

Pakko oli taas "karata" kotoa ja mennä vähän mehtään. Aurinko kypsyttää koko ajan uusia marjoja. Samat pusikot on tullut kerättyä jo useaan kertaan. Minäkin hieman ötökkä kammoinen ihminen olen viime aikoina hurahtanut sen verran, että siinä ei vattumadot enää oloa hetkauta. Käärmeitä en ole onneksi pelännyt, vaan niitä pienenpiä ötököitä. Ja ilokseni itikat ei minua syö, sen verran oon pahanmakunen immeinen.

Ja kun marja-astia on täynnä, miten mukavaa on istahtaa kahville. Voiko olla mitään parempaa kun kahvi ja ruisleipä, metässä nautittuna? Kotoa lähtiessä sanoin, että tulen sitten kymmeneltä takaisin. Kumma kyllä kun aurinko alkoi laskemaan ja illan viileys tuntui käsivarsissa, samalla sitä alkoi kuulostelemaan mehtää.

Satuin päivällä kuulemaan miten joku oli taas nähnyt karhun jäljet jossain ja miten ne karhut liikkuvat yöllä. Ja vaikka toinen astia oli vajaa, sitä oli jo matkalla kohti autoa. Tosin kotona odotti koulukirjojen muovitus että joutua piti... Viime viikolla ei kyllä tullut nallet mieleen ees iltasella, ja päivällähän minä en pelkää mitään!

Jäi sinne vielä kerättävää, mehtään siis. Sinne vain päivä- ja iltakahville.