Katso lisäkuvat

Lähetystyö keskellä elämää

Lähetystyö, jos mikä, on keskellä elämää. Jollei uskalla hypätä mukaan paikallisten ihmisten elämään, on turha kuvitella saavansa jollain tapaa välitettyä sanoman Jumalan rakkaudesta. Pelkät sanat eivät riitä, vaan rakkaus on uskallettava elää todeksi.

Ensi sunnuntaina siitä, mitä lähetystyö keskellä elämää on, tulee meille kertomaan Minni Pölkki. Tilaisuus pidetään Nuopparilla. Viime kerralla Minnin vieraillessa yhdessä Pölkin Liisan tytöntytön eli Anna Levosen kanssa ei helluntaiseurakunnan tiloihin tahtonut porukka mahtua. Niinpä nyt on varattu lisää tilaa.

Vaikka jutun kuva onkin otettu Sucren lentokentältä eli lapsuuden kotikaupungistani, on lentokone suurimmalle osalle lähetystyöntekijöistä hyvin tuttu kulkuneuvo. Joku on joskus väittänyt, että lähetystyöntekijällä on kaikkein paras olo lentokoneessa. Syyksi on väitetty, ettei ole vielä ihan täysin irti edellisestä eikä vielä ihan täysin sisällä seuraavassa, joten on luvan kanssa kytköksissä vielä kumpaankin.

En ole vielä itse oikein osannut ratkaista, pitääkö tuo paikkansa. Joskus epäilen. Mielestäni se oli ehkä kauhein paikka. Tuleva oli vielä lähes hämärän peitossa ja tutulle oli juuri pitänyt jättää hyvästit, eron tuskaa parhaimmillaan. Asiasta voinee olla monta mieltä.

Kun itse opiskelin Keuruulla Isossa Kirjassa lähetyslinjalla kulttuurien välistä kommunikointia, yhtenä tehtävänä meillä oli haastatella jotain lähetystyöntekijää kulttuurikokemuksista. Minäpä tyttö soitin Minnille, kun halusin varmistaa, että saan jotain erilaista kuin lähetyslapsena jo elämäni Bolivian ja Suomen välillä. Sitä paitsi Japani on ollut minulle sellainen kenttä, johon sellaisesta polven korkuisesta olen aina halunnut tutustua paremmin. Haastattelun jälkeen sanoin Minnille, että olin joskus tullut ajatelleeksi itsekin Japania, mutta tullut siihen tulokseen, ettei tämän tytön tempperamentille taida oikein sopia. Minni nauroi, että Mirjam, mitäs minä siellä sitten tein. Eipä muuta kuin tervetuloa oikein joukolla kuuntelemaan Minnin elävää ja aitoa julistusta! Pidetään sydän ja korvat avoimina ennen kaikkea Jumalalle!!