Katso lisäkuvat

Väinö on kova mimmi!

Tuima katse seuraa minua tiiviisti, kun istun olohuoneen sohvalle tv:n ääreen. Menee hetki ja loiske alkaa käydä altaassa. Väinöähän ei ilman huomiota jätetä.

Minua pyydettiin tekemään juttu "erikoisesta" lemmikistäni, vaikka eihän se minun silmissäni enää erikoinen ole. Tämä tapaus on ylpeä punakorvakilpikonnan edustaja. Ehkä ei niin ylpeä nimestään, sillä vaikka se on naaras, nimensä se on saanut J.Karjalaisen laulun mukaan: "Väinö Väinö missä on se Väinö." Se oli alkuun aika hyvä hukkaamaan itsensä lattialla ollessaan. Tarkkaa ikää en tiedä, mutta se on asunut meillä kohta 11 vuotta. Talvet se lekottelee altaassa suuren kiven päällä lämpölampun alla. Kesäisin se pääsee sitten ulos auringon paahteeseen (tarkan valvonnan alla) ja siitäkös neiti nauttii jokainen raaja ojennettuna.

Kesäisin Väinö herkuttelee kastemadoilla ja kärpäsillä. Useimmiten sen ruokavalioon kuuluu: katkaravut, tuorekala, raaka jauheliha, juusto, sille tarkoitetut pelletit ja kuivatetut toukat. Kurkkua ja omenaa se saattaa joskus maistaa vahingossa, sitähän on turha yrittää huijata syömään rehuja. Kalkkia se syö mielellään.

Neljänä peräkkäisenä keväänä Väinö on jopa muninut altaaseen, mutta poikasia munista ei tullut. Kerran niitä sattui putkahtamaan 8kpl sopivasti pääsiäiseksi. Ajattelikohan se vääntää meille pääsiäismunat omasta takaa.

Aika hiljainen lemmikki se on, jos ei lasketa altaassa riehumista. Yönsä se nukkuu kiltisti veden alla. Punakorvakilpikonnat ovat pitkäikäisiä lemmikkejä, jos eivät sairastu. Ne saattavat elää vankeudessa reippaasti yli 60-vuotiaiksi.