Katso lisäkuvat

Tuija Lehtisen vierailu

Sinisiin kynsiin ja kultaisiin koruihin sonnustautunut Tuija Lehtinen oli oikein mukava kuunnella. Hän kertoi uransa kehitysvaiheistaan ja kuinka saa aiheita humoristisiin kirjoihinsa. :)

Kirjailijan uransa Tuija aloitti vuonna 1984, sitä ennen hän kirjoitti aikuisten novelleja lehtiin noin neljän vuoden ajan.
Peruskouluaikana hän nautti tarinoiden kirjoittamisesta ja sai hyviä numeroita aineistaan. Siirryttyään lukioon asia-aineiden kirjoittaminen ei kuitenkaan kiinnostanut. Hän sanoi ettei enää KOSKAAN kirjoittaisi mitään vapaaehtoisesti, mutta "never say never", kuten James Bond sanoi. 
 
Selailtuaan sanomalehteä, hän löysi ilmoituksen Kalle Päätalon-novellikilpailusta. Tämän kilpailun takana oli Nyyrikki-lehti. Kun Tuija kysyi kyseistä lehteä R-Kioskin myyjältä, katsoi hän Tuijaa oudosti "sulla on jäänyt lääkkeet kotiin"- ilmeellä. 
 
SinäMinä-lehteen nuorten novelleja kirjoittaneelta Tuijalta toivottiin pitempiä nuorten novelleja. Tuija päätti ottaa tämän haasteena vastaan ja päätti kirjoittaa nuorten romaanin
"Enkelin kuvia hiekassa". Tämän kirjan julkaisua hän jännitti eniten. Nuortenkirjojen kirjoitusta hän onkin jatkanut siitä lähtien. Nuorten kirjoihin hän tekee kunnon taustatyön; Hän opetteli San Franciskon kartan ulkoa, erästä kirjasarjaa varten. Hän on ollut myös eläinlääkärin matkassa kolme päivää oppiakseen ammatista.
 
Lukijat antavat hänelle ideoita ja taustatietoa. Eräskin vihreätukkainen tyttö oli kysynyt häneltä: "Miksi hän ei koskaan kirjoita punkkareista?". Tästä oli alkanut kirjeenvaihto tytön ja Tuijan välillä. Punkkari tyttö oli sivuhenkilönä Tuijan kirjassa, mutta sai myöhemmin myös päähenkilön roolin. 
 
Lopuksi Tuija jakoi neljä mukanaan ollutta kirjaa omistuskirjoituksilla. :)