Kyyjärven verkkolehti | marraskuu 2007
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Leipä ihmisen tiellä pitää

Ruoka on Unkarissa vakavasti otettava asia (Berlinz- matkaopas). Pörkölt, töltött káposzta, gyumölc. Ai, on vai?


Raha-frobleemaHämmästyttää, kummastuttaaVäliaikatietoja Unkarista

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

Kieli solmussa

11.11.2007 T.Härkönen / Mediamyllärit

Yhdyshenkilömme Mark Neuhauser ja Éva Bardos puhuvat erinomaista englantia.

Suomi ja unkari kuuluvat samaan suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan, mutta ovat kuitenkin vain hyvin kaukaisia sukulaisia. Uralilainen kantakieli hajosi 6000 vuotta sitten murteiksi. Toki kieli on aina saanut vaikutteita naapurikielistä ja esim. turkkilaiskielten läheisyys näkyy unkarin kielessä voimakkaasti. Puheen rytmi ja painotus kuulostavat kuitenkin kotoisalta ja esim. ruotsalaiset tuttumme tuumasivat, että unkarihan muistuttaa suomea - he eivät tienneet kielisukulaisuudestamme.

Unkarin kielessä sanat  taipuvat kuten meidänkin. Heillä vaan on peräti 20 sijamuotoa, kun meillä on 14 (nominatiivi, genetiivi, partitiivi... talo, talon, taloa, talona, taloksi...). Sanat ovat siksi  pitkiä vai mitä tuumaatte: Eg'eszsegetekre ( ägeessheegätäkrä ) = terveydeksi, viszontlátásra (visontlaataasra) = näkemiin. Nuo esimerkkisanat eivät kuitenkaan ole yhtään "suomea". Esitetään kuitenkin, että 200-300 sanalla olisi yhteinen alkuperä, jonkinlainen. Mainittakon muutama selkeämpi: kéz (keez) = käsi, vér = veri, száz = sata, köhög = yskii, köhii, menni (männi) = mennä, szarv = sarvi, eleven = elävä, víz = vesi.

Kielessä kuulostaa olevan runsaasti ä- ja ö-vokaaleja, vaikka kirjoituksesta ä puuttuukin - e lausutaan aina ä:ksi, paitsi é ee:ksi. Erilaisia s-äänteitä riittää, ainakin neljä.

Unkarin puhujia on 14 -15 miljoonaa. Ne, jotka osasivat englantia, osasivat sitä hyvin: paikalliset konferenssi-isännät ja Budapestissä hotellissa, ravintoloissa, museoissa. Ravintoloissa tarjoilija saattoi kysyä syötyämme "Hyvaa??" ja lähtiessämme hyvästellä "Hei hei" suomeksi. Ilmeisesti pääkaupungin ulkopuolella henkilökunta osaa kuitenkin paremmin saksaa - johtuen historiasta: vuosisataisesta Itävallan ja Unkarin yhteydestä (1600-l: lopulta 1900-l:n alkuun) ja muutenkin.

Oli varsin mukavaa briljeerata unkarin kielellä ja kohteliastakin -- tosi pienellä sanavarastolla. Paikallisella tietokoneella kirjoittaminen oli tuskaa. Siis ä puuttui, sitten heillä on paljon '-merkittyjä kirjaimia, mikä tarkoittaa, että ne vokaalit lausutaan pitkänä. Kirjainten järjestys on eri kuin meikäläisen koneessa. Ja ainakin sen ATK-luokan näppäimistö oli kaareva ja keskeltä korkeampi. Liekö ergonomiaa, mutta minä meinasin tulla hull...Ja kun ne sähkötkin meni.

Mark Neuhauser kirjoitteli ja soitteli Aarolle useamman kerran esittelymatkaamme järjestettäessä. Vein hänelle lahjaksi Nopolanews-lippiksen ja suklaaboxin (harmi etten saanut hänestä lippiskuvaa - peeärrää lehdellemme). Éva Bardosin olenkin jo esitellyt aikaisemmin: energinen, hauska ulkomaalaisten "emäntä". Évaa ilahdutin Marimekon unikkoheijastimilla ja suklaalla. Viehättäviä, innostuneita, nuoria ihmisiä.  

Meidän Nopolanews-PowerPointimme oli käännetty unkarilaisille unkariksi ja koko englannin kielinen esityksemme tulkattiin saman aikaisesti heidän kielelleen. Suurin osa kuulijoita oli Unkarista. Simultaanitulkkejamme kiitin suklaalla - ansiosta. 

On terveellistä huomata, että maailma on erilainen. Mekin siellä sukunimeltämme Harkönen - lausutaan HARKÖNÄN. Oikeaa kielivoimistelua.