Katso lisäkuvat

Nykkiikö, tullooko kalloo?

Tässä kalakilipailussa ei saatu kaloja 16 kg, niinkuin SM- pilkissä voittaja sai vähän aikaa sitten.

Ei se kalansaalis, vaan se itse tapahtuma. Partiomaisessa pilkkikisassa tärkeintä oli "kun sai pilkkiä".  Monta ensikertalaista ja sitten tietysti niitä kokeneempia kalastajia pilkki Kalliorannan rannassa. Paikka ei liene paras "ottopaikka" mutta pääasia olikin, että vettä oli alla.

Varusteet jäälle oli hyvät. Pieni vesi jäällä ei tahtia hidastanut. Ja kaikki paikalla olijat nuoret osallistuivat kalojen narraukseen. Joku jekutti kalaparkoja valkoisilla toukilla, kalat näkivät enemmän kyllä niitä punaisia toukkia joilla oli peitetty se teravä koukku. Jäällä oli sopivasti avustajia tuohon toukkahommaan. Kun ainakin minua ne toukat pelotti.

Saalistakin saatiin, niitä pieniä kaloja ja sitten isompia. Keskikokoiset kalat oli uimassa jossain muualla päin järveä. Ahvenet piti torikokousta just siinä pilkkipaikalla, niin niitä tuli saaliiksi eniten. Yksi lahna tuli myös narratuksi, niin oli iso, että hyvä kun sopi tulemaan reijästä jäälle!

Ne isommat partiolaiset teki kanssa vähän jekkua, kun olivat kairanneet niitä tyhjiä reikiä sinne jäälle. Ja kun niistä ei kaloja tullut, niin joku jäi ilman saalista. Mutta ensikerralla sitten. Vaikka siellä kesäleirillä rannalta onkimiskilipailut?

Meillä kotona kävi niin että " isi on murhannut ne kaikki neljä ahventa" ja ne odotti jääkaapissa leiriläisten kotiinpaluuta. Pannussa ne sitten voissa paistettiin ja hyvää oli.