Katso lisäkuvat

Pyhiinvaellustiellä Espanjassa

Tärkeintä ei ole perille pääsy, vaan matkalla olo.

Jo pitkään on mielessäni ollut kypsymässä ajatus lähteä vaeltamaan pyhiinvaellustietä Espanjassa kohti Santiago de Compostelaa. Luin kaiken mahdollisen, mitä löysin ja tiesin mm. että 70 000 vuotuisen kävijäjoukon suurin ikäryhmä on 20-30 -vuotiaat. Kestääkö jalat, varsinkin jo kerran operoitu polvi mietitytti. Mutta koettaa piti. Sain matkakumppaniksi kollega Hannelen Ähtäristä. Olin siitä iloinen, sillä tunsin, että hänen kanssaan matka sujuu.

Niinpä maanantaiaamuna 21.4. olimme Leónin suurkaupungissa katedraalin edessä katselemassa pyhiinvaellustien (= camino) merkkejä. Niitä oli katuun upotetut kullan väriset kampasimpukat (pyhiinvaelluksen tunnus) tai keltaisella maalatut nuolet seinissä, aidoissa, pylväissä, kadussa... Tarkkana piti olla, että pääsi lopulta ulos kaupungista ja maaseudun hiljaisemmille teille. Tiet vaihtelivat asfalttitiestä kapeaan, kivikkoiseen vuoristopolkuun. Maisemat vaihtelivat. Käki kukkui, kukat kukkivat. Siinä kävellessä, hiljaa itsekseen tai matkakumppanin kanssa ajatuksia vaihtaessa ehti nähdä ja kuulla monia pieniä, ja suuriakin asioita. Vuoren rinteellä kulkiessa oli näköalaa. Muut matkalaiset ympäri maailman vaihtelivat. Joitakin näki päivittäin, toisia vain kerran "buen camino", hyvää matkaa toivottaen puolin ja toisin. Mitä pienempi kylä, sitä varmemmin asukkaatkin vastaantullessaan toivottivat samaa.

Refugiot (yöpymispaikat) olivat erilaisia, nukuimme 2 kerrossängyn huoneesta 20 kerrossängyn makuusaliin. Kun päivän mittaan oli kävellyt n. 20 km vaihtelevassa maastossa, uni tuli ja hyvin pääsi yläsänkyynkin kiipeämään, vaikka aina ei ollut edes tikkaita. Aamuisin oli aika säpinä, kun kaikki pukivat ja pakkasivat siinä ahtaudessa ja lähtivät polun päätä katselemaan. Monet refugiot sijaitsevat luostarin yhteydessä ja niitä ylläpidetään vapaaehtoisten lahjoitusten turvin. Yöpymisestä ei peritä kiinteää maksua, vaan jokainen maksaa tuntonsa mukaan. Useissa luostareissa pidetään iltahartauksia, joihin voi halutessaan osallistua, siellä toivotetaan siunausta pyhiinvaeltajille heidän matkallaan. Leónissa lueteltiin siellä yöpyvien kansallisuudet. Ponferradassa refugion pihassa on muistolaatta Jouko Tyyrin muistolle, jonka camino päättyi siihen hänen saadessaan äkillisen sydänkohtauksen.

Viimeisessä etapissa bussia Santiagoon odotellessamme käveleksimme jonkin matkaa caminoa eteenpäin. Molemmat totesimme, että on vähän haikea olo...

"Kutsukoon tie sinua matkalle.
Olkoon tuuli sinulle myötäinen.
Suokoon aurinko lämpöä.
Virkistäköön sinua raikas sade.
Herättäköön matka uusia ajatuksia.
Siunatkoon sinua matkalla Kolmiyhteinen Jumala:
Isä, Poika ja Pyhä Henki."
(Vanha pyhiinvaeltajan rukous)