Kyyjärven verkkolehti | kesäkuu 2008
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

 

Katso lisäkuvat   

Retki Hiidenmaalle ja Saarenmaalle

10.6. Tuula Eerola/Eläkeliitto, kuvat Kauko Lehtonen

26.5. aamuhämärissä klo 3 oli Esson pihassa ajankohtaan nähden virkeä joukko eläkeläisiä lähdössä retkelle Viron Hiidenmaalle ja Saarenmaalle.

Linja-auto täyttyi vähitellen, viimeiset tulivat Jyväskylästä, matkan johtaja Mikko Ekonen, Jyväskylän maalaiskunnasta.

Päivä oli jo pitkällä, ennen kuin olimme Haapsalussa, mistä matkaan tuli opas, Urmas. Mies opasti meitä Haapsalun ja sen Piispanlinnan historiaan tyylillään vauhdikkaasti, hauskasti, mutta silti asiallisesti ja erittäin hyvällä suomen kielellä. Teimme vielä kävelyretken vanhoilla ja uudemmilla kylpylöillä reunustetulle rantabulevardille.

Hiidenmaan satamasta ajaessamme Urmas kertoi matkalla olevista nähtävyyksistä, paikkojen historiasta ja yleensä Hiidenmaasta, joka on hänen kotisaarensa. Illaksi olimme majapaikassa ja söimme siellä illallisen. Ihmettelimme kalakeitossa olevien kalojen vihreitä ruotoja. Vasta jälkeenpäin kuulimme, että kala on nokkahauki, ja se on paikallista perinneruokaa.

Aamulla innokkaimmat matkalaiset olivat kahvilla jo kuuden aikaan. Matkaan lähdimme klo 9. Urmas oli edelleen meidän oppaamme ja tietoa historiasta, yhteiskunnallisista oloista, luonnosta ym tuli taukoamatta koko ajon ajan, ja ilman mitään muistiinpajoja tai luntteja. Päivän kohteena oli ensin villakehräämö. Siellä on käytössä vanhat koneet, jotka isäntä on saanut hankituksi itselleen kolhoosin loputtua. Hän pitää siinä pienimuotoista perheyritystä. Näimme, miten koneilla tehtiin villasta lankaa. Sieltä jäi lähes jokaisen mukaan villamyssyä, -sukkaa, -lapasta...

Sitten sillan yli Kassarin saarelle, joka on miltei kiinni Hiidenmaassa, mutta luonteeltaan aivan erilainen. Siellä on museona Aino ja Oskar Kallaksen huvilan toinen pää, toinen on yksityisessä käytössä. Joku saattoi saada hyvän idean, miten perheriidoista selvitään, kun senkin energian voi käyttää hyöhyllisemmin. Sitten taas Hiidenmaan puolelle ja Kõpun majakalle. Osa matkalaisista kiipesi ylös 117 porrasta katselemaan hulppeita maisemia yli Hiidenmaan metsien merelle asti.

Päivän mittaan ehdimme tutustua kahteen museoon, ensimmäisessä oli esillä Hiidenmaan historia siitä asti, kun se on merestä noussut, toisessa alusvaatteiden - lähinnä naisten - historiaa. Katsojien silmiin entisaikojen alusvaatteet näyttivät lähinnä humoristisilta, mutta eivät ne kaukana meidän ajastamme loppujen lopuksi ole. Vielä ennen lähtöä Hiidenmaalta tutustuimme sen ainoaan kaupunkiin, Kärdlaan. Sitten jätimme Hiidenmaan ja Urmaksen.

Saarenmaalla matkalla Kuresaareen ihailimme vain auton ikkunasta upeita tuulimyllyjä ja poikkesimme ihmettelemään Kaalin meteoriittikraateria. Kuresaaressa yövyimme, ja aamulla uuden oppaan, Even, johdolla tutustuimme kaupunkiin. Piispanlinnassa kiipesimme portaita ylös ja portaita alas, pääsimme kiipeämään linnan yläterassille asti katselemaan misemia.

Kaupungista lähdimme kohti Sorven niemimaata, mennessä poikkesimme syömään savustettuja kampeloita. Ajomatkalla kohti niemen kärkeä Eve kertoi niemimaan kohtalosta sodan aikana. Siinä ovat paikalliset asukkaat jääneet jalkoihin, kun toiselta puolelta venäläiset ja toiselta puolelta saksalaiset ovat taistelleet keskenään. Niemimaan 18 kylästä on jäljellä vain talo siellä, toinen täällä, parhaillaan kukassa olleet sireenit osoittivat, missä on ollut joskus talo. Ajoimme aivan niemen kärkeen asti, ja takaisin päin toista puolta. Poikkesimme vanhaan kyläkauppaan, joka sinnittelee vielä elämisensä äärirajoilla asiakkaiden vähenemisen vuoksi.

Viimeistä iltaa vietimme hyvän ruuan ja juoman kera vanhaan viljamakasiiniin perustetussa tunnelmallisessa ravintolassa. Oppaamme Eve oli sinne järjestänyt ohjelmaakin, oli oikein rattoisa ilta. Aamulla lähdimme kohti kotia, Muhun saari ohitettiin vain ikkunasta maisemia katsellen.

Kello oli vähän yli puolen yön, ennen kuin me viimeiset matkalaiset olimme kotona. Matka kaiken kaikkiaan oli rankka mutta antoisa. Kiireen tuntua ei ollut, kaikki saivat rauhassa tutustua kohteisiin ja lähdöt olivat kiireettömiä, mutta täsmällisiä. Pysyimme hyvin aikataulussa, kiitos matkustajien, oppaiden , matkan johtajien ja bussin kuljettajan.