Työstä se tämäkin käy

Nyt on se aika vuodesta, jolloin pitää kulkea koppa kainalossa metsässä.

Löysin hyvän keltavahveropaikan ja vesikielellä poimin kaikki mitä näin sienikoppaan. Keltavahvero eli kanttarelli latinalaiselta nimeltään Cantharellus cibarius on parhaimpia ruokasieniä mitä tiedän. Niistä voi tehdä muhennosta, keittoa tai kastiketta. Pataruokiin ym. keltavahvero on erinomainen lisuke.

Vahveroita ei tarvitse ryöpätä kuin esimerkiksi rouskuja, joten ne voi pienen puhdistamisen jälkeen heittää suoraan paistinpannulle, sipulia, voita ja ripaus mustapippuria niin avot kun tulee hyvää. Eiköhän Paulankin kannattaisi tulla Peuraperältä kotona käymään ja maistelemaan äidin keitoksia.

Minun kurkunkasvatus homma meni ihan mönkään, taimista ei ole kuin yksi karahka elossa, joten tältä syksyltä jäi kurkku- ja tomaattisäilömiset pois ohjelmasta.

PS. Olen muuten lomalla elokuun lopulla yhdeksän päivää, joten myllyn ovet taitavat olla loppukuusta kiinni.