Katso lisäkuvat

Kihlamatka 60-vuoden takaa

Liisan ja Tenhon kihlamatkan muistelot

Melko harva pariskunta enää nykypäivänä on naimisissa vuosikymmeniä. Silloin kun aviopari on näinkin pitkään yhdessä (60 v) on syytä juhlia ja ehkäpä vähän muistella menneitä. Nyt muistellaankin lähinnä Liisan ja Tenhon kihlajaispäivää ja sitä miten eräs avioliitto alkoi.

  Lauantaiaamuna 26.7.2008 Liisa ja Tenho kokivat pienen yllätyksen, kun kolme nuorinta lasta olivat oven takana jo yhdeksän aikoihin. Pian syykin selvisi tähän ihmeeseen. Edessä oli Liisan ja Tenhon 60 vuotta sitten tapahtuneen kihlausreissun muistelot. Eli kymmenen hengen porukka lastautui kolmeksi autokunnaksi, joka suuntasi kohti Kokkolaa, jossa sormukset oli ostettu 28.7.1948.

Jokikylän kohdalla Tenho muisteli miten hän Chevrolet-merkkisellä kuorma-autollaan kuskasi nuoria iltamiin. Autonlava oli täynnä nuorisoa Sääksjärveltä, taisi siellä olla Liisakin, joka oli tuolloin siskonsa luona Vimpelissä vierailulla. Liekö jo tuolloin Tenho ihastunut Liisaan. Joka tapauksessa useammin kuin kerran Liisa Tenhon autonlavalle nousi. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että ennen pitkää Liisa pääsi istumaan ihan auton hyttiin sisätiloihin. Liisa muistelikin, että kerran kun hän oli kävelemässä Perhon Peltokankaalla ja Tenho ajoi kuorma-autollaan ohi hän pysähtyi ottamaan Liisan kyytiin. Kopissa istui jo seitsemän ihmistä entuudestaan, mutta Liisa pääsikin istumaan Tenhon ja oven väliin.

Kokkolaa lähestyessämme me lapset kyselimme, löytyisiköhän sieltä vielä se samainen kultasepänliike, josta sormukset oli ostettu. Tenho hyvämuistisena muistikin, että Isokadun varrelta ne ostettiin. Ja niinhän siinä kävi, että siellähän se oli kultasepänliike NIEMI samalla paikalla, ja ikkunoissa vakuuttelut ” Laatua jo 90-vuottta”.

Kun sormuksia lähdettiin ostamaan oli asioita paljon hoidettava samalla kertaa, kun kerran kaupunkiin mentiin. Tenhon isällä oli tuolloin pieni kauppaliike Perhon Porasessa, jonne oli ostettava tarvikkeita. Tuolloin oli tukkuliikkeissä tavaraa vähän tarjolla. Poraseen oli vietävänä lähinnä sekatavaraa: ruokaa, joitakin vaatetavaroita ja kankaita mikäli niitä sai.

Ja yksi asia mikä kihlareissulla myös tehtiin oli valokuvaus. Kumpikaan ei enää muistanut missä tuo valokuvaliike oli, mutta kuva joka tapauksessa otettiin ja se lähetettiin myöhemmin postin kautta perille.

Kokkola-päivämme päättyi hyvän ruuan äärellä ravintola Vanhassa Lyhdyssä.

Olimme aiemmin päivällä Pietarsaaressa Runebergin tuvassa, siitäkö lie Tenho innostunut ja lausui ruuan päälle otteita Pilven Veikosta

”Synkeässä metsäss` oli mökki,

sydänmaassa syrjäss` aivan teistä,

miss syksyst alkaen sota liikkui.

Vainolaisen silmä sit ei nähnyt,

tietä tallannut tänne vievää vihamiehen jalka;

sanan toi vain verisistä tappeluista kaarne,

vaakkuin ilman alla,

taikka kotka

joka kylläisenä kuusess`istui,

taikka hukka, joka hurmehista saaliistaan vai korven komeroihin.