Syystunnelmia

Pakina on Annikki Kujalan kirjasta Sitä se on, sinisilmä

Syksy olisi aivan ihana vuodenaika, ellei taivas usein valaisi vettä ja elleivät illat pimenisi liian nopeasti. Ja ellei se johtaisi talveen.

Enpä tiedä miellyttävämpää vuodenaikaa liikkua metsässä kuin syksy. Päivänä jolloin aurinko paistaa ja yöllä on ollut pikku pakkanen. Jäätynyt sammal ratisee jalkojen alla ja kädet melkein palelevat. Hiljaista ja vielä värikästä. Puolukat ovat jäätyneet kirpeänmakeiksi. Suppilovahverot piilottelevat tehokkaasti: sattumalta löydät muutaman, ja kun kumarrut katsomaan, huomaat marssineesi yli ison yhdyskunnan. "Ai onks noi niitä suppiksia?" kysyi helsinkiläinen pikkutyttö mummin seurassa sienimetsässä. Sentään lähti mukaan, kiinnostui ja poimi. Hyvä niin. Kaikenlaiset vaihtelut ja uuden oppimiset ovat tarpeen. Kaikenikäisille.

Hyvältä maistuivat suppikset sipulin kera. Hyviä ovat syksyn monet lahjat: tähtikirkkaat illat, tuulen mukana lentävät lehdet, kesänmakuiset marjat pakastimessa. Piiskaava sadekin käy vaihtelusta ja opettaa iloitsemaan aurinkopäivistä.

Ja syksy on sopiva aika pistellä paljon kevätkukkien mukuloita multaan. Ennenkuin arvaakaan ovat syksy ja talvi taas ohi.