Tulevaisuuden tutkija ja menneiden muistelijat

Heimo on Peuralinnan miehiä, joka jo 50-luvun alussa Ruotsin kautta pääkaupunkilaistui Keravan seudulle. Elina oli kuskina, kun olivat lähteneet etelästä sukuloimaan Kyyjärvelle, Lappajärvelle ja Kivijärvelle.
Kova naurunremakka täytti myllyn Heimon ja Veikon muistellessa entisaikojen Peuralinnan värikkäitä persoonia ja tapahtumia. Haaras-Topi, Herralan Erkki, monta Onnia ja muuta henkilöä vilahteli keskustelussa naisväkeä tietenkään unohtamatta. Aika tietenkin kultaa muistot, mutta etenkin yhteisölllisyys oli sotien jälkeen huipussaan Peuralinnan suunnalla. Ja kun Ruotsiin lähdettiin, niin lähdettiin porukalla. Näin miehet muistelivat.

Elinan kanssa oltiin vähän sivuraiteella entisaikojen jutuista ja niinpä vetäydyttiin sivumpaan omaan kuppikuntaamme keskustelemaan. Elina on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden tohtori. Media tunnistaa hänet myös futuristina, yrittäjänä, kouluttajanä sekä tietokirjailijana, jonka asiantuntemusalueina ovat erityisesti teknologia, tulevaisuuden trendit ja heikot signaalit.
Jonkilaista pienten kuntien heikkoa signaalia kaipasin ja yritin tietenkin udella, mutta mitään varsinaista viisasten kiveä ei hänelläkään toistaiseksi ollut tarjolla. Lapsiperheitä ja työvoimaa tarvitaan Kyyjärvellä ja koko Suomessa - ratkaisu ei löydy maalaisista mutta ehkä muunmaalaisista tai jopa tulevaisuuden ilmastopakolaisista, jos meno jatkuu tällä mallilla. Häntä tuntui kovasti kiinnostavan turvapaikanhakijoiden kotoutuksen onnistuminen Kyyjärvellä sekä ylipäätään aito yhteisöllisyys. Kyyjärven elämän menosta, yrittämisestä ja myös Nopola Newsistä hän sai tukevan, sanallisen tietopaketin alkuajoista nykypäivään.

Elinan uusin kirja - Tulossa huomenna - näkee päivänvalon syyskuun lopulla kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä. Esittelytekstin mukaan kirja käsittelee isoja globaaleja megatrendejä ja sitä miten ne vaikuttavat elämäämme. Ihmiskunnalla on edessään isoja haasteita, joista selviäminen vaatii uudenlaista ajattelua ja uusia teknisiä ratkaisuja. Kirjassa pohditaan vastauksia kysymyksiin: Miten ja missä asumme tulevaisuudessa? Miten teemme työtä? Mitä syömme tulevaisuudessa? Mihin sairastumme ja mihin kuolemme? Kuinka liikumme paikasta toiseen? Riittävätkö resurssit, kun kulutus kasvaa? Mikä uhkaa turvallisuuttamme tulevaisuudessa? Miten ilmastonmuutos vaikuttaa elämäämme? Ennen kaikkea: onko meillä toivoa? Sivuja teoksessa on reilusti yli 300.

Niin innokkaasti juttu luisti molemmissa pienryhmissä ja välillä porukalla, että meinasi kahvit jäädä juomatta. Kahvittelun lomassa palattiin ajassa sata vuotta taaksepäin ja pohdittiin missä Peuralinnassa olisi mielenkiintoisia paikkoja etsiä vanhoja vehkeitä metallinpaljastimella. Siitä Elina suorastaan säpsähti, että hyvänen aika heidän täytyy ehtiä vielä Karstulan Vanhoihin Wehkeisiin yöksi. Veikko antoi vieraille muistoksi nipun vanhoja kuvia kyläläisistä ja tällä kertaa oikein nimilistojen kanssa. Vanhoissa kuvissa kun tuppaa olemaan se ongelma, että tutun näköisiä mutta ei tule nimi mieleen.

Myllärit sai kutsun kirjan julkismistilaisuuteen Tieto Oyj:n tiloihin, mutta että ihan Helsinkiin saakka pitäisi lähteä:)