NopolaNews 1.0 (2005 - 2012)
 
Hokkalan kuorma-autokausi (Hannes Keskitalon kertomaa)Hokkalan kuorma-autokausi (Hannes Keskitalon kertomaa)

Hokkalan kuorma-autokausi (Hannes Keskitalon kertomaa)

1.6.2020 Hokkalan kyläyhdistys ry/Päivi Peltokangas/Hannes Keskitalo

Kuorma-autoilu nousi 1950-luvulla huomattavaksi elinkeinoksi Hokkalassa. Ensimmäiseksi kuorma-auton (Ford) hankki vuonna 1935 Valde Peuranen. Hän joutui luovuttamaan sen Suomen armeijalle talvisodan alkaessa v. 1939. Valde ei päässyt anomisestaan huolimatta itse kuskiksi autoonsa. Hän kaatui kranaatin täysosumassa 11.2.1940 Taipaleen Kirvesmäessä.

1950-luvun alussa Väinö Tofferi ja Viljo Keskitalo hankkivat yhteisen Ford Thameksen. Auto oli nokaton ja ratti oli ojan puolella. Viljo opetteli ajamaan tällä autolla ja myöhemmin joutui totuttelemaan autoon, jossa ratti olikin toisella puolella. Tällä autolla ajettiin Enqvist-yhtiön propseja Lapuan asemalle.

Arvo Nivalalla oli Chevrolet -kuorma-auto, jonka koppi oli suorakulmainen, mutta kulmat hieman pyöristetyt. Olisiko ollut 1930-luvun mallia ja siinä oli käsinveivattava kippi. Tällä Arvo rahtasi halkoja Pohjanmaalle. Kerran hän osti Kivijärven Kontumäen suunnasta suuren määrän parimetrisiä haapapölkkyjä, joita oli röykkiöittäin koko Jaakkolan piha täynnä. Hän sahasi ne pokasahalla metrin pätkiin, halkoi kirveellä ja ajoi Pohjanmaalle myyntiin polttopuiksi "letukallaan". Arvolla oli myös henkilöauto, kapea Mosse.

Viljo Keskitalo hankki Chevrolet -kuorma-auton, jossa oli leveä ja muhkea, pyöreämuotoinen koppi. Huuvatinta painaessa kuului kuin olisi haitaria soitettu. Sitä ei hyväksytty katsastuksessa, vaan ääni oli muutettava yksitoikkoisemmaksi. Starttaus suoritettiin jalkapolkimella. Nopeusmittarissa ylin lukema oli 120 km tunnissa. Tällä Viljo ajoi Enqvist-yhtiön pinotavaraa Lapuan ja Myllymäen asemille. Hän oli myöskin hiekanajossa Keski-Suomessa. Seuraavaksi Viljo osti Aarno Lehtomaalta venäläisvalmisteisen Gatzin, millä ajettiin hiekkaa ja propseja, sekä Kauhavalle ja Lapualle halkoja ja rimoja Oikarin sahalta polttopuiksi. Puutavaraa Gatzissa kulki 15 mottia ja luonnonkumiset renkaat lämpesivät niin, että täytyi silloin tällöin pysähtyä niitä vilvoittelemaan. Rimoja saatettiin rahdata kevät- ja syyskuukausien välisenä aikana satakin kuormaa. Tämän jälkeen Viljo siirtyi dieselkalustoon. Hänellä oli peräkkäin kaksi Bedfordia, joilla hän osallistui mm. Valtatie 16 rakentamiseen. Myöskin halkoja alkoi uudelleen, öljykriisistä johtuen, mennä kaupaksi Etelä-Pohjanmaan asutuskeskuksiin. Viljo oli myös hiekanajossa Jyväskylän ympäristössä.

Väinö Tofferilla ja Paavo Pohjoiskankaalla oli yhteinen Ford Trader, tylppänokkainen, jossa oli pyörivät astinlaudat. Ajot olivat samoja, kuin edellä Viljollakin. Kerrankin kun oli vaikeuksia saada halkokuormaa kaupaksi Lapualla, Väinö totesi, että ei ne hellanmaalaiset halkoja osta, niillä on käpykaminat. Väinöllä oli henkilöauto Moskowits Elite.

Paavo Pohjoiskangas hankki teliakselisen Volvon, jota hän kutsui jonopyöräksi. Se oli kokoluokaltaan ylivoimainen verrattuna Bedfordeihin ja Tradereihin. Kun väki aprikoi miten Paavo pärjää kalliin autonsa maksatuksessa, hän totesi, että kun hän ostaa kuorma-auton on se sama kuin se, että kävisi ostamassa kaupasta kilon voita. Volvon kestävyyttä aprikoitaessa Paavo totesi, että Volvon kynnys on monille liian korkea. Hän oli hiekan ajossa mm. Tampereen seudulla.

Tapio ja Veikko Kotanen hankkivat 1950-luvulla Chevrolet -kuorma-auton, jolla ajoivat halkoja. Veikko Kotasella oli myöhemmin Bedford ja sitten Vanaja, mikä oli jo suurempi auto. Veikko oli Vanajalla Helsingin seudulla hiekanajossa. Se oli hurjaa touhua. Puhuttiin Hyrylän hävittäjistä. Veljeksillä oli Kaiser-merkkinen henkilöauto.

Paavo Pohjoiskangas kehitti poikiensa kanssa firman, jolla oli useita kuorma-autoja.

1950-luvun alussa Arvo Nivala rakensi autokorjaamon Jaakkolaan, siirtäen sen sitten Lamminjärventien ja Hokkalantien risteykseen. Matti Nivala jatkoi korjaamotoimintaa 2000-luvulle saakka.

 

Hannes Keskitalo