Nykyajan pyramidit

Kuusniemellä on tekeillä monia rakennushankkeita, jotka tavallisenmaallikon järjellä ajatellen tuntuvat ylimitoitetuilta.

Lyhyt kertaus lienee paikallaan:  Megaluokan kauppakeskus – hallintopaltsi, megaluokan lentokenttä – logistiikkakeskus, 500 neliön leipätehdas, Kylmälehdon Satulinna sydämensä valitulle.

Näille hankkeille on yhteistä se, että niiden takana on yhden ihmisen tahtotila. Näin myös leipomorakennuksen kohdalla, vaikka Kuusniemen Leivällä on toki todellinen lisätilojen tarve.

Tarkastelkaamme asiaa laajemmista näkökulmista, inhimillisenä ilmiönä. Mikä on kautta aikojen saanut valtaan tai rikkauteen nousseet ihmiset ryhtymään järjettömiin rakennushankkeisiin, joista monet ovat jääneet kesken,  tai jotka raivostunut, tyhjiin kupattu kansa on repinyt hajalle vaikka paljain käsin jo ennen valmistumistaan?  Mihin itseensä rakastunut suuruudenhullu ihminen näitä ylimitoitettuja rakennuksia tarvitsee? Linnoja, palatseja, kartanoita, kaksivooninkisia pohjalaistaloja…

Luetteloa voisi jatkaa yhä vaatimattomampien rakennusten suuntaan, sillä kaikella on mittakaavansa.  Jossain siellä missä soratietkin loppuvat, ostaa joku mökinmies hirsitalopaketin ja tekee kokoluokassaan mittavan konkurssin. Mutta monumentti jää ja joku hyväonnisempi ostaa sen pilkkahintaan muun omaisuutensa jatkeeksi. Ja suuruudenhullun niin sanotut ystävät tuntevat itsensä järkeviksi, kun eivät ikinä havittele kuuta taivaalta.

Onhan niissä ylisuurissakin rakennuksissa voinut asua ja on asuttukin, inisee jokin mielikuvituksemme vastaväittelijä. Asuttu on, mutta tarvitseeko hallitsija tai ökyrikas asuakseen kymmen- ja tai jopa sata huonetta?  Tai tuhat! Sellaistakin on tapahtunut.

Asunnontarveselitys on kestämätön!

Hallitsijat ja suurliikemiehet ovat tarvinneet tilaa palvelusväelle, inisee taas tuo mielikuvituksemme vastaväittelijä. Kestämätön argumentti! Orjien ja palvelusväen asuintilat ovat aina olleet vain surkeita kopperoita tai vetoisia ja kosteita huoneita jossain linnojen kivijaloissa. Renkitupia ja piikamurjuja…

Entäs haaremit? Niin haaremit, onhan joillakin hallitsijoilla ollut vaimoja satapäin, totta kyllä, mutta tällaiset luonnottomuudet kuuluvat samaan sarjaan kuin ylimitoitetut linnat ja palatsit. Mihin kukaan mies tarvitsee kolmeasataa vaimoa, me vain kysymme?

Entä faaraoitten hautamuistomerkit, eli pyramidit…

Kiitos riittää, oletettu vastaväittelijä voi mennä. Olimme jo päässeet ajatustemme johdattelussa tuohon muistomerkkiteemaan. Sillä pohjimmiltaan on niin, että itseensä rakastuneitten hallitsijoiden ja pohattojen muistomerkkejä nuo monumentit ovat! Kuolemattomuuden tavoittelua. Urmas Hakkarainenkin näki sielunsa silmillä, miten vielä vuosisatoja myöhemmin Urmaanlinnan näyttävimmällä seinällä komeilisi pronssiin valettu reliefi  hänestä itsestään, ja sen alla teksti: Tämän hallintopalatsin rakensi Urmas Hakkarainen anno domini 1997, kolmantena hallintokautenaan.

Juuri tämä on perimmältään se syy, miksi tappio oli Urmakselle niin katkeraa kalkkia! Ei tullut reliefiä, tuli vain merkintä Vaho:n arkistoihin. Sääli, sillä toki on sanottava että Urmas Hakkaraisella kävi myös todella huono tuuri. Jos Kiiski ei olisi tyrinyt kanalan kanssa, olisi kaikki saattanut vielä kääntyä parhain päin.

Mutta sopikaamme niin, että tuo muistomerkkiteema on se tärkein primus motor ylisuurille hankkeille. Vasta sen jälkeen tulevat muut argumentit: Oman vallan ja egon pönkittäminen, jatke omalle miehisyydelle, suuruudenhulluus, ahneus, typeryys. Sellainen termi, tai syy kuin käytännön vaatimus,  ei mahdu savitaulun etupuolelle, tuskin edes samaan savitauluun.

Mutta on kuitenkin totuuden nimessä sanottava, että pähkähullujenkin monumenttien rakennuttaminen on aina tuonut muassaan jotain hyvääkin. Silloin kun rahaa tai vaihtotavaraa aletaan liikutella suuria määriä jonkin hankkeen hyväksi, sitä valuu lukemattomista pikku puroista myös pienten ihmisten käsiin. Tämä on nähty maailman sivu, ja esimerkkejä on niin paljon ettei niiden luetteleminen maksa vaivaa.

Mutta olennaista on, että näin tulee tapahtumaan myös Kuusniemellä, jos ja kun Urmaanlinnaa todella aletaan pystyttää. Urmaanlinnaa tai Armaanlinnaa, tai jollakin muulla nimellä myöhemmin tunnettavaa monumenttia.

Esimerkiksi Satulinnaansa rakennuttavan Kylmälehdon ajatusavaruudessa  singahtelevat parhaillaan hurjat tulevaisuuden visiot! Ensimmäistä kertaa vaiherikkaan elämänsä aikana tuo originelli ihminen on saamassa rutkasti rahaa käsiinsä. Tähän saakka hänen pähkähulluilta näyttävillä ideoillaan on ollut taloudellisia rajoitteita. Sanalla sanoen, Kylmälehto pöllöilee jatkossa aivan eri mittaluokassa kuin tähän saakka.