Kyyjärven verkkolehti | tammikuu 2009
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn EnglishBlogitVasen valikko

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

 

Katso lisäkuvat   

Moottoripyörällä Tiipetiin (7)

1.1.2009 Teksti ja kuvat: Erkki Peura / AT

Toutou-joki. Aamulla herätessä oli Tatun kunto heikentynyt ja hän alkoi oksentelemaan. Guntherin kanssa lähdimme kylälle katsomaan jos sieltä löytyisi apu.

Heti ensimmäisestä kaupasta löytyikin kauppias joka myi kumityynyjä jotka voitiin täyttää hapella. Nähtävästi näissä korkeuksissa happea myydään jokaisessa kaupassa. Happityynyn kanssa majapaikkaan ja hetken happea hengitettyään Tatun voimat alkoivat pikku hiljaa palamaan. Tämä sama tyyny oli mukana myös seuraavalla matkalla ja Tatu pääsi sitä taasen käyttämään, mutta sillä kertaa aivan muuhun tarkoitukseen.

Tässä tilanteessa aloimme keskustella olisiko syytä jatkaa matkaa vai pitäisikö palata takaisin alempaan ilmanalaan. Oikeastaan päätös oli hyvin helppo koska mikäli jatkaisimme joutuisimme nousemaan vielä lähes kilometrin ylöspäin eikä se olisi meidän terveytemme kannalta ollut ollenkaan järkevää. Joten päätimme, että tällä matkalla ei Tiipettiä tulla valloittamaan, se jääköön tulevaisuuteen.

Kun vihdoin aloimme olla ajokunnossa käänsimme pyörät siihen suuntaan josta olimme eilisen päivän aikana tulleet. Ilma oli entisestään kylmennyt joten matka takaisin Golmud:iin oli todella kylmä. Yön aikana oli satanut lunta useassa kohdassa ’kotimatkaa’ mutta onneksi tie ei ollut mitenkään liukas. Toisaalta vesi oli sitonut pölyn joka oli ollut ongelmana edellisenä päivänä, elikkä jotain helpotusta oli tiedossa. Hankalinta matkanteossa oli vastaantulevat autot joidenka aiheittama vesisuihku jäätyi välittömästi visiiriin estäen näkyvyyden totaalisesti. Myös pyörien jarrusysteemit olivat jää peitossa aiheuttaen pientä viivettä jarrutettaessa.

Kun vihdoin pääsimme kylmissämme Golmud:iin heti hotelliin tulon jälkeen etsimme saunan jossa pääsimme lämmittelemään jo kylmenneet luumme. Kiinahan on todella hieno maa saunojen suhteen, niitä löytyy lähestulkoon joka paikasta. Suomalaisista saunoista ne poikkeavat lähinnä oheistarjonnan suhteen, muuten löylyä löytyy kuin kotosaunasta.

Siinä sitä saunan lauteilla mietittiin, että mitäs nyt, Tiipet jäi mutta ajohaluja on. Yksinkertainen ratkaisu tuli mieleen; jos etelään matkatessa ilman vain kylmenee niin miksi ei sitten lähdettäisi pohjoiseen, siellä voisi olla lämpimämpää.

Seuraavana päivänä suuntasimme pohjoista kohti, kohteena Dunhuang-kaupunki Gansu:n provinsissa.