Seudun ohjakset kunkku Mikaelin käsiin

Ja eikös se olekin hienoa. Vanha Saarijärven seutumme marssii ensi vuonna näyttävästi eteenpäin, kun uusi kunkkumme ottaa koko sosiaali- ja terveystoimen näppeihinsä. Kun ohjakset ovat yksissä käsissä eikä pitkin poikin pitäjiä, saa seutuyhteistyö aivan uutta potkua. Kyyjärveläiset luottamushenkilöt voivat pistää jonkinlaiset sulat hattuunsa ainakin yhdestä asiasta. Kunnanjohtaja Mikael Palola kelpaa hoitamaan koko seudun asioita.

Kuinkahan moni luottamishenkilö on ihan oikeasti tajunnut, kuinka kuntien rooli tuleekaan muuttumaan. Kun sosiaali- ja terveystoimen rahoihin ei ole mitään sanomista, niin jäljelle jää rippeitä koulupuolelta, teknisen toimen momenteilta ja elinkeinopolitiikasta.
Voihan voi ajatella niin, että hyvä, että valtuutetut voivat keskittyä muutamaan olennaiseen asiaan. Mutta toinen puoli asiasta on kuitenkin se, että osaavatko näiden kuuden kunnan luottamushenkilöt ajatella elinkeinojen kehttämistä koko kuusikon kannalta?

Miksi on säilytettävä vanhat jäänteet? Onko esimerkiksi kyyjärveläisille yrityksille mitään hyötyä siitä, että on olemassa Kyyjärven kunta?
Jos olisi isompi organisaatio, pienen kunnan työntekijöille rakentuisi sellaisessa mielekkäämpiä toimenkuvia ja siten tulevaisuudessa olisi vapaisiin paikkoihin hakijoita. Vaikka kuvittelemme, että olemme maailman tai ainakin Suomen napa, niin yllättävän monessa paikassa eletään samanlaisessa haavemaailmassa. Kilpailu työtätekevien sieluista kiristyy.
Eikö ole tärkeintä, että palvelut säilyvät? Ja eiköhän se postinumero ja postitoimipaikkakin säily, joten mihinkäs se identiteetti murenisi. Kaikki taitavat mennä sukulaisiin Tikkakoskelle tai Vaajakoskelle, tuskin monikaan Jyväskylän maalaiskuntaan.