Ympäri Eurooppaa junalla osa 3

Reissussa kun oltiin vietetty jo jonkin aikaa niin lepo alkoi tuntui tulevan tarpeeseen. Käytännössä vaan maattiin hostellissa ja oltiin ilman kummempia tavotteita tai menosuunnitelmia. Niin, ja pestiin pyykkiä! Pyykinpesusta oltiin haaveiltu jo viikko ja kaikilla alkoivat puhtaat vaatteet olla aika minimissä. Meidän hostellissa tarjoutui pyykinpesu mahdollisuus ja iskettiin kone vaan niiin täyteen. Ah, ne puhtaat vaatteet tuntuivat kuin uudelta raikkaalta nahalta päällä. Lisäksi pystyttiin kokata hostellin keittiössä ite ruokaa, mikä myös tuntui tosi hyvältä. Meidän kolmen aineksen risotosta tuli satumaisen hyvvee. (Oli todellakin sen arvosta viettää kaupassa pieni ikuisuus etsien risottoriisiä, kun pakettien tekstit olivat kaikki saksaksi)

Wienistä matka jatkui talviurheilu cityyn Innsbruckiin. Noh, oltiin sielä vaan yks yö, joten eipä me mitää kohteita keretty oikee käydä kattoo. Tosin vuoristo oli vahvasti läsnä ja alkoi tuntumaan että kyllähän sitä ihan Alpeilla taidetaa olla. Tänne hostelliin jätettiin juhlamokka kahvipaketti, mitä oltiin raahattu ties kui kauan mukana. Paketti oli tarkotettu alunperin lahjaks Budapestin majotuksesta, mutta eipä siellä oltukkaan kahvinjuoja kansaa ja tottakai me ollaan niin pösilöitä et raahataan puolen kilon pakettia ympäri eurooppaa repussa.

Itävalta oli ehottomasti yks meidän kaikkien suosikkikohteista. Kaikki toimi tosi hyvin, oli siistiä, vuoristot ja maisemat upeita, arkkitehtuuri vanhoissa kirkoissa niin siron nättiä ja vielä kohtuullinen hintataso. Niih, ja miellyttävä ilmasto! (tai noh, jotkut saatto tykätä tästä mukavasta +20 asteesta enemmän kuin toiset. Nimimerkki paloin Kroatiassa ja läkähdyin Italiassa. ) Itketään vieläkin kaverin kaa sen kiinalaisen takeway ruuan perään. 3.90€ maksoi pieni boksi, jonka sai tunkea täyteen tiskiltä, mitä erilaisempaa herkkusafkaa.

Itävallasta siirryttiin Sveitsin puolelle. Meillä oli majapaikka Zurichin lähellä, pienessä Richterwil nimisessä kylässä. Paikka oli kuin suoraan asuntolehden mainoksesta. Isoja omakotitaloja, järvi, ihmiset veneilemässa tai lenkkeilemässä lastenvaunujen kera. Niin rauhallista.

Lauantaina kun saavuttiin, niin kateltiin että tosi paljon jengiä on ulkona syömässä ja jollain lailla niinkuin juhlistamassa jotakin. (Ne ravintoloiden hinnat oli pankkiiritasoa meille. Ainoa ruoka koko Sveitsin reissun osalta, jonka ois voinu raflassa tilata itkemättä laskua viikon, oli kurkkukeitto) Yhdessä kenkäliikkeessä oli ilmeisesti privaatti coctail tilaisuus, jossa jengi näkyi vetävän kuoharia. Illalla taas huomattiin ympäri kylää ilotulituksia (sellaisia pieniä) ja yhdessä vaiheessa näkyi pari tusinaa tulilyhtyä leijailevan taivaalle. Kiinnosti tietää mitä oikein juhlivat ni kysyttiin seuraavana päivänä hostellin respasta et oliko täällä eilen joku juhlapäivä?? (mietittiin itsenäisyyspäivää)

Noh, yllätykseksemme virkailija katto meitä hämillään ja jotenkin kummeksuen sekä totesi ehkä vähän jopa vaivaantuneesti, että: "Eeeei täällä mikää juhlapäivä ole ollut, ehkä ihmiset vaan juhli lauantaita. " Me oltiin et juuu, selvä. Missä ihmeen paikassa ollaan ku ihmiset juhlii viikonloppua coctail tilaisuuksilla, ulkona syöden ja taivaalla vilisee ilotulitteita ja tulilyhtyjä?? Tämä mysteeri ei ole selvinnyt meille vieläkään.

Itävallassa ja Sveitsissä mentiin muutama pätkä junalla keskittyen erityisesti ns. maisemareitteihin. Kyllä todellakin kannatti. Ehkä koko reissun komeimmat maisemat koettiin Sveitsissä Golden pass nimisellä reittiosuudella. Juna oli varustettu panoraama vaunuin, elikkäs vaunuissa oli tosi isot ikkunat, jotka jatkuivat puolittain junan kattoja myöten. Siinä myö vaan körötettiin ja katottiin koko ajan postikorttimaisemaa, missä vihreät laaksot näkyivät vuorten ympäröimänä ja upeat näköalat vaan seuras toisiaan. Koko interrailin paras junapätkä. Suosittelen ehdottomasti menemään jos Sveitsissä päin yhtään liikkuu.