Charmikas herrasmies....

En tietenkään malttanut olla kysymättä mikä noin vanha asia tai päätös mahtaa kiinnostaa? No ei mikään erityisesti, vastasi mies ja jatkoi. Lueskelen ja tutkin tässä vain sitä, miten tuli asiat esitettyä ja pykälät kirjoitettua lähes päivälleen 60 vuotta sitten - hyvältähän tämä näyttää! Olen Unto Kallinen, Kyyjärven kunnansihteeri vuosimallia 1955 - 1960.

No voi hyvänen aika, ihmettelin ääneen. Paljon olin kuullut juttua ja joku vuosi sitten Google Mapsin kautta yritettiin selvittää olinpaikkaakin. Kerroin tietäväni ainakin pari paikkaa, joissa ehdottomasti pitää nyt käydä. Unton kyytimiehenä oli tuttava Kälviältä ja molemmilla oli kuulemma kova kiire - Karstulan hautausmaalle. Kunnanjohtajan voisivat sentään pikaisesti tavata, jos olisi paikalla.

Eiköhän ne siellä odota, yritin vääntää vitsintynkää eikä ollut pienentäkään aikomusta päästää miehiä jatkamaan matkaa ennekuin tehtäsiin pieni "saitsii'ing Nopolassa. Lopulta suostuivat ja ensimmäinen etappi oli hyvinkin lähellä. Kyseisen naishenkilön Unto haki autollaan lähes päivälleen 57 vuotta sitten Karstulan synnytysosastolta ja edellisestä kummitytön kohtaamisesta oli nyt ehtinyt vierähtää 56 vuotta. Kumpikaan ei tietenkään tuntenut toisiaan, mutta erittäin lämmin oli jälleennäkeminen. Jatkossa yhteyttä luvattiin pitää hieman lyhyemmällä aikavälillä.

Seuraava kohde oli monitoimitalon ympäristö tai tarkemmin sanottuna entisen terveystalon piha. Paljon on maisema muuttunut, totesi Unto. Terveystalon ulkorakennus - sauna, puuliiteri ja ulkohuussi olivat vielä paikallaan, joten niistä sai vähän suuntaa järveä kohti. Hietalaaksot tulivat mieleen ja sen myötä vanha meijeri ja rukoushuone paikallistuivat. Samoin kunnanjohtajan nykyinen asunto eli siis entinen Metsäliiton ja Peuran Veikon perheen talo on vielä paikallaan. Pihassa käytiin ja siellä tavattiin kunnanjohtajakin sopivasti.

Pikkuhiljaa alkoi paikka entisestään hahmottua ja myös Kätilön talo, jonka yläkerrassa Unto asui. Rakennus on purettu jo ajat sitten samoin kuin Mäntysen Yrjön talo ja Kokkisen kauppa tienvarresta. No, Rintakokko on sentään paikallaan, mutta tyhjillään sekin tämän vuoden alusta.

Seuraavaksi kurvattiiin tapaamaan Tuukkasen Liljaa ja olihan se melkoinen yllätys ja lähes shokki molemmille. Tapaaminen yli puolen vuosisadan jälkeen. "Olinko minä aina teillä ja vaivaksi asti?", kyseli Unto. Seilim ja Lilja hoitivat tuolloin vanhaa terveystaloa, talonmiestöitä, siivousta, saunan lämmitystä ja kaikkea mahdollista muuta ylläpitoa. Unto kertoi pitäneensä Seilimiä ja Liljaa ikäänkuin tukiperheenään, nuori mies kun oli. Paljon oli yhteisiä juttuja ja tuttuja, joista moni on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Mukavia muisteloita olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään, mutta vieraiden kiire Karstulaan painoi päälle.

Tällä kertaa yksi koukkaus ehdittiin sentään vielä tehdä ja käytiin vilkaisemassa josko Parkkosen Hilkka olisi kotosalla. Ei ollut eikä vastannut kännykkään, mutta juuri kun oltiin lähdössä Hilkka ilmestyi nurkan takaa. Odotellaanpas vähän vielä, sanoin. Melkoinen yllätys oli Hilkallekin. Lisäkuvat kannattaa katsoa, sillä Kyyjärven kruunuhääkuvasta löytyy tuttuja vuosien takaa.

Kunnanvirasto oli Osuuskassan kiinteistössä ja Uusisalon Toivo valtuuston puheenjohtajana. Aikalailla taitaa olla jo ikää minullakin kun pirteän 93-vuotiaan Unton kanssa meillä on yhteisiä työkavereita. Unton aikaan aloittivat Koskelan Eeva kirjanpitäjänä ja vähän myöhemmin Saikkosen Maire toimistotehtävissä. Unto kertoili lisää elämästään ja perheestään. Kyyjärveltä työura jatkui Vetelissä ja Himangalla kunnansihteerinä ja sieltä kotikuntansa Kälviän kunnanjohtajaksi, mistä virasta hän jäi eläkkeelle 21 vuotta sitten.

Hyvää jatkoa Untolle ja kuskille terveisiä. Nyt kun reitti on tuttu, niin kannattaa ehdottamasti painaa jarrua ja varata enemmän aikaa seuraavalla kerralla.