Kalervo Mäkelä saateltiin haudan lepoon

Kalervo Ensio Mäkelä syntyi 9.9.1931 Ohramäen "Takalassa" Laina ja Toivo Mäkelän esikoispoikana. Sieltä perhe muutti Saunakylän Alataloon, isän syntymäkotiin. Oma koti hankittiin Kimingin Raiskista Kalervon ollessa noin kaksi vuotias. Kalervolle syntyi Raiskissa kaksi nuorempaa veljeä Martti ja Osmo. Perhe menetti isän 7.9.1941, kun Toivo Mäkelä kaatui Vieljärvellä, Nuosjärven taistelussa. Kalervo oli silloin pieni koulupoika, kun oli astuttava isän saappaisiin. Hän nopeasti oppi äidin tukena hevosen käsittelyn ja karjan hoitamisen. Uusi tilanne tuli perheelle, kun Martti-eno halusi luopuä Laina-äidin kotitilan hoidosta. Kalervon halukkuus muuttaa Takalaan vaikutti Laina-äidin päätökseen ja niin myytiin Kiminkiltä Raiski ja ostettiin Takala v.1949. Kalervo oli silloin 18-vuotias. Laina poikien kanssa jatkoi Takalan tilan hoitoa viljellen maata ja hoitaen lypsykarjaa, hevosia, sikoja, lampaita ja kanoja. Kalervo oli tilan "vetäjänä"  ja hänestä oli kehittynyt taitava hevosmies.Tilalla oli alussa neljä hevosta, joita Kalervo vähitellen vähensi. Talvella hän hoiti ja hakkasi metsiä veljiensä kanssa ja ajoi hevosella puita. Lehmien käsinlypsy onnistui Kalervolta niinkuin muutkin talon työt. Vähitellen velipojat lähtivät opiskelemaan ja töihin. Ensin Martti muutti pääkaupunkiseudulle v.1959,  Osmo metsäopistoon ja Petäjävedelle työhön. Veljekset luopuivat talon osuuksista ja samoin Laina-äiti 1960-luvun alussa.

Naapurikylän tyttö Eira johdatettiin Kalervon aviopuolisoksi. Heidät vihittiin avioliittoon v.1960. Alkoi yhteinen elämä Takalassa tai tarkasti ottaen "Kotilassa", Kalervon kotitilalla. Avioliitosta syntyivät lapset: Jarmo, Taina, Tuomo, Teija, Teppo ja Tuula. Näistä Jarmo ja Taina kuolivat vauvoina. Uusi koti rakennettiin v.1970 ja vanha talo purettiin.

Eira ja Kalervo tekivät kovasti töitä viljellessään tilaansa. Viljelykset olivat hajallaan ja se aiheutti lisätyötä. Heillä oli lypsykarjaa, paljon viljeltiin 1960-luvulla sokerijuurikasta muiden viljakasvien ohella. Maidontuotanto oli tilan pääsuuntaus ja sen ohella pidettiin teuraskarjaa. Vähitellen tilaa koneistettiin. Hevosen tilalle tuli traktori monine työkaluineen. 1980 luvulle tultaessa luovuttiin lypsykarjasta ja muutettiin lihatuotantoon.

Kalervo oli taitava hoitamaan metsiä. Hän osti tilalle metsiä ja kun lihakarjasta luovuttiin aloitettiin peltojen metsitys. Hän pani itsensä likoon metsien korjuumiehenä. Maanviljelyn tilalle tuli vähitellen metsien viljely ja puuntuotanto. Kalervo teki työtä pellolla, navetassa ja metsässä. Eira puoliso hoiti lapsia, kotia ja oli Kalervon rinnalla navetta- ja maataloustöissä.

Kalervon nuoruuden harrastuksiin kuului urheilu ja erityisesti hiihto ja pesäpallo. Tilan töiden tähden hän ei ehtinyt enempää harjoittelemaan. Nuoremmat veljet urheilivat enemmän ja Kalervo oli heidän tukenaan. Kalervo oli Kumpulan koulun johtokunnassa, Verolautakunnassa ja osallistui aktiivisesti Kyyjärven Kyvyn toimintaan.

Aikanaan omat lapset lähtivät opiskelemaan ja töiden perässä lensivät maailmalle. Eira ja Kalervo viettivät eläkepäiviään kotona. Heidän ilokseen Tuomo palasi kotiin ja alkoi hoitamaan metsiä, elämä Takalassa jatkuu. Kalervo sairasti pitkään. Nyt on ahkerat kädet rauenneet ja rakas puoliso ja isä on poissa. Kalervo nukkui pois Saarijärven sairaalassa 15.10.2016. Kaipaamaan jäivät puoliso ja lapset perheineen, lastenlapset, Osmo-veli perheineen, Martin lapset perheineen muut sukulaiset ja ystävät.

Kalervo siunattiin kahden lapsen, äitinsä ja isovanhempiensa viereen sunnuntaina 30.10. Siunauksen toimitti Kyyjärven khra Olavi Vallivaara, kanttorina oli Minna Erkkilä ja suntiona Alpo Noponen. Muistotilaisuudessa Kirkon seurakuntasalissa Khra Olavi Vallivaara puhui, Kalervon veli Osmo Mäkelä muisteli veljeään läpimin sanoin. Tyttäret Teija ja Tuula lukivat adressit ja yhdessä laulettiin kanttori Minna Erkkilän johdolla omaisten valitsemia virsiä.