Partioiltaa vietettiin satamassa ja vettäkin oli kengässä

No aina, eikä edes melkein joka kerta, voi onnistua. Mutta aina on vara parantaa. Eli sen verran mielenkiintoinen/ yksinkertainen kapistus vesikiikari oli, että keväällä uusiksi! Silloin lienee havainoitavaa on enemmän liikkeellä, ja osataan painaa kasvot kiinni kiikarin maskiin, jolloin näkeminen paranee. Kuka tietää, vaikka keväällä tulisi kololla askarreltua ihan omat vesikiikarit kesää varten. Kirjaston lainattava kiikari oli hyvin kevyt, mikä tekee sen käyttämisestä miellyttävän. Kuvitelkaapa itsenne veneeseen, soutaja soutaa ja sinä kiikaroit samalla kyyjärven kalat ja karikot.

Partioiltaa vietti satamassa kolme eri ryhmää. Eka ryhmä kokeili myös narrata kaloja. Yksi särki ja yksi ahven haukkasi matoa ja koukuttui. Onkija nosti siiman ylös kaloineen. Jos kalastetaan kuuluu kalajututkin asiaan. Niissä ne liikkuu; sadat kalat, jutuissa siis.

Sää oli viileähkö. Lämpimiksi kerättiin satamasta roskia, tölkkejä, pahvia, muovia.. Satamassa on roskakori mutta ei vain ole sinne kaikki roskat osuneet. Tosin se oli jo täysi ja nyt vielä täydempi. Kukahan tyhjäisi?

Roskasession jälkeen leikittiin vielä hetki ennen sisaruspiiriä. Monella meistä oli kengät märät, minunkin oikea saappaani vuoti reippaasti. Toivotaan että kukaan ei vilustu.