Ameriikkaan ja takaisin: Osa 4 - Mulle vai sulle?

Neljän vuoden aikana Yhdysvalloissa asenteeni verotukseen muuttui kuitenkin radikaalisti, eikä siihen tarvinnut kuin yhden lukukauden kansantaloustieteen kurssin opit. Nyt sinä lukija saatkin $32,000 arvoista tietoa ilmaiseksi.
Lukion yhteiskuntaopin tunneilla saimme kuunnella päättymättömältä kasetilta kuinka juuri verotus on avain sivistyneeseen yhteiskuntaan. Päähämme taottiin tuutin täydeltä tasa-arvon ja sosialismin mahtavia arvoja, joita ei tietenkään saanut kyseenalaistaa. Olihan se itsestäänselvyys, että koeviikkoina tärkeämpää oli hyvä arvosana, eikä kriittinen teorian tarkastelu. Auta armias jos joku nosti ns. kissan pöydälle ja haastoi opettajan teoriat. Sama asenne tietenkin siirtyi Yhdysvaltoihin kansantaloustieteen tunnille. Erona oli kuitenkin se, että asioita käsiteltiin ironisesti sanottuna "tasa-arvoisesti", eli molemman puolen asenteet otettiin huomioon. Brittiläinen professorimme oli itse verotuksen kannattaja, mutta esitti yhdellä tunnilla varsin voimakkaan kysymyksen, mikä minua kummittelee jokainen aamu kun katson meidän yhteiskuntaamme: Miksi verotus ja tasa-arvoon perustuvat aatteet ovat aina epäonnistuneet?
Mielestäni syy miksi tulonjako ei ole toiminut (eikä tule toimimaan tulevaisuudessa) johtuu siitä, että verotuksessa ja valtion johtamassa taloudessa joku toinen ihminen käyttää toisen henkilön rahoja toiseen ihmiseen. Eli Pertti Pyrokraatti kerää Yrjö Yrittäjän tuloista osan Valtteri Waltion käyttöön, joka sitten jakaa nämä rahat Keijo Keinäselle, joka omasta mielestään on ansainnut nämä rahat. On tärkeää kuitenkin pitää mielessä, että työllä ansaittu raha sijoitetaan harkiten, koska rahan hankkimiseen on kulunut aikaa ja vaivaa, mutta toisen henkilön ansaitsema raha voidaan tuhlata paljon helpommin. Veroista saadut rahat on helpompaa tuhlata kevytkenkäisesti, sillä ei Valtteri Waltio nostanut sormeakaan näiden rahojen ansaitsemiseen. Saati sitten Keijo Keinänen. Nuoret kesätyöläiset voivat tarkastella tätä asiaa kesän aikana: Tuhlaatko omasta työstä saadut rahasti yhtä helposti kuin esimerkiksi rippijuhlista saadut lahja-rahat?
Moni lukija saattaa jo nyt kiristellä hampaita ja kysyä, "entäs vähäosaiset, jotka tarvitsevat apua?" Yhdysvalloissa ihmiset uskovat omaan menestykseen ja vastuuseen omasta elämästä. Kaikki on mahdollista jos vain haluaa ja yrittää tarpeeksi. Suomessa taas tuntuu, että ihmiset sysäävät elämän tärkeät päätökset muiden päätettäviksi. Esimerkiksi palkasta neuvottelu hoituu kätevästi liittojen kautta, lapsen koulutus onnistuu muiden (rahojen) avulla, omat epäonnistumiset valinnoissa ovat tietenkin muiden vika ja valtion on korjattava tilanne antamalla tukea ja rahaa. Työstä ei saada tarpeeksi palkkaa ja se on tietenkin pomon vika. Lapset ovat kurittomia, mutta se on totta kai koulun ja opettajien vika. Alkoholi maistuu välillä liikaa, mutta se on muiden vika. En saa töitä, mutta se on ahneiden yrittäjien tai Björn Wahlroosin vika, jotka eivät tarjoa minulle mielekästä työtä. Mieluummin istun kotona muiden rahoilla kun haen töitä, jotka eivät ole "trendikkäitä". Yritän kärjistetysti sanoa, että Suomessa ihmiset eivät ota vastuuta omasta elämästä, koska verotuksen avulla voidaan elää vastuutonta elämää muiden kustannuksella. Yhdysvalloissa ihmiset eivät halua antaa valtion byrokraattien päättää mikä ihmisille on parasta. Omista virheistä otetaan vastuu, mutta samalla omasta menestyksestä otetaan kunnia.
Muistan kun itse lukiossa esitin samanlaisia kysymyksiä kavereilleni. Muistan, myös heidän kommentit aiheesta. "Muuta pois jos et tykkää täällä" oli se yleisin vastaus. Mielenkiintoista olisi nähdä kyseisten kavereiden naamat kun lukevat omaa tiliotetta kuukauden päätteeksi ja huomaavat viikonloppuisin kuinka heidän palkasta suurin osa menee alkoholistien ja narkkareiden paikkaamiseen sairaalassa. Mutta minä en muiden rahoja laske, mutta olisi kiva jos valtio ei laskisi minunkaan rahoja. Saas nähdä kuinka hiljaista on seuraavassa luokkakokouksessa kun näistä vähän muistuttelen. Tällä kertaa minulla sattuu olemaan hiukan enemmän kokemusta ja tietoa juuri sieltä minne minun käskettiin menemään jos en tykännyt.