Moottoripyörällä myrskyn silmässä

Tuona toukokuun 2014 iltana lähdin katsastamaan Honda Rebel 250 -moottoripyörälläni Savonnevan maisemia. Vehkaperän Sara-ahossa Juho Parkkonen oli kotipihallaan, joten poikkesin vaihtamaan kuulumisia. Tovin rupateltuamme Juho katsoi taivaalle, mihin etelän puolelle oli kasaantunut muutama pilvenrepale ja tuumasi, että pitää mennä kyntämään talon takana oleva riistapelto heti, sillä kohta alkaa sataa ja rutkasti. Sanoin, että säätiedotuksessa ei muistini mukaan ollut luvattu tälle seudulle mitään erityistä sadetta ja että käyn ajamassa Savonnevalla jonkinmoisen lenkin.

Ajoin Hirvikorven ohi ykköslohkolle, Antti Pesosen Vapolta ostamien luomuheinäsarkojen sivuitse kääntöpaikalle, mistä lähdin takaisin päin. Varikkorakennuksen ohitettuani katsoin eteläiselle taivaalle ja näin sen peittyneen mustanpuhuviin pilviin noin viidenneksen verran alhaaltakäsin katsottuna. Kun saavutin Vehkaperäntien oli taivas peittynyt jo puoliväliin asti tummaan. Kaasisentien ja Sara-ahon välillä putosivat ensimmäiset raskaat sadepisarat päälleni. Tuuli oli yltynyt navakaksi. Ansaharjuntienhaaran jälkeen Häkkyrämäessä alkoivat risut lennellä yli tien ja mäntyjen latvat olivat luokilla. Tuuli ja sade olivat yltyneet sellaiseksi myräkäksi, että oli ajettava kakkosvaihteella ja varottava lenteleviä oksia ja risuja ja muuta tuulessa lentelevää ryönää. Vielä eivät puut kaatuneet tielle, mikä tapahtui hiukan myöhemmin, joten pääsin ykkösellä ja kakkosella ajaen Vehkaperäntien ja Valtatie 16:n risteykseen. Satoi kaatamalla, niin että pisarat kulkivat lähes vaakasuorassa. Suoraan valtatien toisella puolelle näyttivät mäntyjen latvat olevan suorassa kulmassa runkoihin nähden. Tuuli ulvoi kuin tuomiopäivän pasuunat.

Pysähtyessäni risteyksessä tuli Kyyjärveltä päin pakettiauto ja kurvasi viereeni ja kuljettaja siunaili ilman rajuutta ja sitä että olin moottoripyörällä liikkeellä. Sanoin että minulla on matkaa jäljellä vain 3km, joten kyllä selviäisin siitä. Auto lähti. Käänsin pyöräni Hokkalaa kohti ja samalla alkoi sataa isoja rakeita, jotka rummuttivat kypärää kuin rumpalin palikat. Ahkioharjuntien risteyksen lähellä näkyivät henkilöauton valot kiiluvan rankkasateen seasta linja-autopysäkillä muinaisen Punaisen paalun tienoilla ja tienhaaran kohdalla oli rekka pysähtynyt, koska tielle kaatunut  mänty esti sen kulun. Käännyin vanhalle tielle ajaakseni Sammakkolehdon, vanhan Hirvikankaanmäen ja Mäkelänmäen kautta Hokkalaan. Heti Heikinmäkeläisten turvenevan tienhaaran jälkeen oli kaatunut puu tiellä. Sain taitettua sen latvan käsin ja kierrettyä sen. Kohta oli kuitenkin toinen puu pitkin pituuttaan tiellä. Se oli sen verran järeä, että siitä ei päässyt moottoripyörällä yli. Ei auttanut muu kuin palata takaisin pikitielle. Jälkeenpäin selvisi, että tämä täyskäännös koitui onneksi moottoripyöräilijälle, sillä Hirvikankaanmäen ja Mäkelänmäen välillä oli kaatunut vanhalle tielle kymmeniä puita ja jos sinne asti olisi ehtinyt, olisi onnettomuusriski ollut melkoinen.

Valtatie kuudelletoista jälleen tultuani keinottelin luiskaa pitkin kaatuneiden puiden ohi. Kumollaan olevat puut estivät autoliikenteen, niin ettei moottoripyöräilijän tarvinnut pelätä tulevansa yliajetuksi vaeltaessaan ykkösvaihteella etananvauhdilla eteenpäin rankkasateessa. Hirvikankaalta laskeutuessa näkyi hämärästi roskailman läpi Juha Saukon talon luona olevan risteyksen kohdalla seisovan kuorma-auton valot. Siinä oli kaatunut puita tien yli. Käännyin kyseisestä tienhaarasta mennäkseni Hokkalaan. Kun tulin Lassilan kohdalla olevaan risteykseen ja käännyin vasemmalle, näin tien yli kaatuneen ison, lahon koivunrungon ja näin myös, että Jaakko Lehtomaan lehtikuusimetsän eteläpää oli mennyt kumoon. Oli käännyttävä taas valtatietä kohti. Vähän ennen Juha Saukon taloa katsoin Jorma Turpeisen viljelemille pelloille ja ihmettelin, että miksi saralle on tuotu iso pressukasa, mutta siinä olikin Juha Saukon ulkorakennuksen puoli kattoa, minkä myrsky oli irrottanut.  Pikitielle tullessani näin pakettiauton keinottelevan risteyksessä luiskaa pitkin kaatuneiden puiden ohi Alajärven suuntaan. Tiellä seisoi pari täysperävaunullista kuorma-autoa keulat Kyyjärvelle päin. Lähdin pakettiauton perään ja puolen kilometrin ajon jälkeen tulin Hokkalantien risteykseen ja käännyin kylälle päin. Tälle tielle ei ollut kaatunut puita ja pääsin vihdoin asunnolleni, jossa tietenkin olivat sähköt poikki.

Kyseinen myrsky oli lyhytkestoinen, mutta raju. Sen tuhoja tehnyt länsiraja Hokkalassa kulki Haapalan ja Mattilan talojen kohdalta peltojen päähän Alankoon ja Hevosen haudalle ja itäraja Vehkaperäntien suunnassa Pyöreänsaaren kydön reunaan. Myrsky kaatoi metsää Ahkioharjuntien molemmin puolin Ahomäkeen ja Ahomäenkalliolle saakka. Siitä edelleen puhuri kävi kurittamaan Peuraperän metsiä.

Hannes Keskitalo