Tiedontuottamisen tuskaa - vaiko tähtihetkiä

Itselle oli tähtihetkiä selata ja unohtua lukemaan arkistosta vanhoja juttuja. Katsomaan infosta, ketä ja mitä yhteisöjä on silloin ollut tiedontuottajana. Kun tämä verkkojulkaisu vuonna 2005 puhallettiin käyntiin, meitä tiedontuottajia opastettiin julkaisujärjestelmän käyttöön. Ketä vähemmän tai enemmän. Ja hups! niin minusta tuli tiedontuottaja. En sano, että toimittaja, koska sellaisiahan tässä ei ole. Toimittajalta varmasti vaaditaan paljon enemmän koulutusta yms. Meikäläisen on pärjättävä peruskouluni äidinkielen opeilla. Niin lienee monen muunkin tiedontuottajan kohdalla. Sillä tiedolla, taidolla ja elämänkokemuksella mitä omaa, hoitaa homman. Mitä enemmän erilaisia tiedontuottajia, eri yhteisöistä, järjestöistä, yrityksistä jne. sen sisältörikkaampi ja rakkaampi julkaisu. Oletteko samaa mieltä?

Tuija Aalto Yleltä, kirjoitti 1.11.2005 nyyssin pääkirjoituksessa: miksi viitsisin vaivautua kirjoittamaan artikkelia kaiken muun kiireen keskellä? Niin miksi? - Jokaisella on tähän omat vastauksensa. Onneksi tiedontuottajat ovat viitsineet. Nähneet sen pienen vaivan, palveluksen, ilon - välittää tietoa meille kaikille. Jos näin ei olisi tapahtunut, kirjoittaisinko minä tässä ja lukisitko sinä tätä nyt? Tuijan teksti päätyy sanoin: Rohkeutta, Kyyjärvi, teillä on käsissänne melkoinen leikkikalu, jos uskallatte pitää sen kanssa hauskaa! 

No onko uskallettu? Varmaan joo ja ei. Eteenpäin kuitenkin on menty, aina niillä voimavaroilla mitä käytössä on ollut. Omaa linjaa on pidetty eikä alun periaatteista olla paljoa poikettu. Silti on palkintoja ja arvostusta laajalti tullut. Hieno asia, tässä muuttuvan ja alati kasvavan median maailmassa.

Nyt haluan herätellä juuri sinua tiedontuottaja tai tuleva tiedontuottaja. Edelleen tarvitaan tiedottamista ja sitä viitsimistä tämän yhteisöllisyyden nimissä. Yhdistyksissä/ järjestöissä jne. tiedontuottajaa voi ja kannattaa välillä myös vaihtaa / lisätä, jotta vastuuta voi jakaa. Ja etenkin silloin jos sisällöntuottamisesta tulee taakka.

Ei pitäisi olla ns. uutiskynnystä. Me halutaan lukea kyllä monenlaista elämää laidasta laitaan. Vauvasta vaariin. Ja jos joku ei halua lukea, niin hän ei lue, ohittaa sen kyllä. Olen pitkään haaveillut, että meitä tiedontuottajia vähän sparrattaisiin ja ei kait muutama oppi tuosta kirjoitusalustan käytöstäkään hukkaan menisi. Samoin olen vuosia halunut lukea nyyssistä vähän kuin blogin muodossa maatalon elämästä! Ehdottanutkin joskus mutta ei ole vielä tärpännyt. Onhan niitä netissä blogeja mutta ei minun muistilla taho enää löytää, toista tai kolmatta kertaa samaan navettaan.

En voi kehua itseäni yrittäjänä nyyssin käytöstä edes tiedottamisessa. Onneksi muutamat osaavat käyttää tuota yritysten ostosvinkit ja tarjoukset osiota. Heistä voisimme ottaa mallia, saisimme siten vastinetta paremmin ostamallemme yrityskortille.

Nyt vuoden vaihtuessa, ne järjestöt jotka jäsenmaksuja kerää, niin kannattaisiko laittaa juttua / tietoa siitä maksusta? Meillä taitaa olla kotona kaksi tämmöistä maksua, joista ei tule erillistä laskua ja aina niistä toinen unohtuu! Jos pari kuukautta on asia esillä nyyssissä, niin enköhän muistaisi ja ehkä joku muukin lisäkseni.

Tänään, vuoden viimeisenä päivänä olen vastaanottokeskusken jutusta lukenut, että mediamyllyllä alkaa opetusta turvapaikanhakijoille. Hienoa, että työntekijät ovat ottaneet tämän nyyssin ns. haltuun ja infoavat meitä tätä kautta toiminnasta. Hyvä tunne kun tieto välittyy sellaisena kuin se on.

Kaikille tiedontuottajille ja lukijoille toivotan onnea uuteen vuoteen!