Imelä joulu

Kulttuuri
17.12.2020
Tuulikki Rauma
Kyyjärven Mediamyllärit ry
Veikko Huumarkangas
Joulutaulu, tontut ulkona

Imelä joulu

Minä oon joskus aatellu, että miten en muista lapsuusaijjan jouluruokailusta oikein mittään. Onko sitä ollu niin hermostunu ja jännittyny pukin tulosta, että ruoka on ollu sivuosassa. Imelät herkut kyllä muistaa hyvin, olin kersana ahane makkeille. Niillä tuli hampaat pilattua, on lähes joka hampaassa amalkaami tai joku muu vyllinki.

Kyllähän se joulupukin tulo pelotti ja jännitti. Sen sanottiin tulevan porolla tai jollain vekottimella, mutta kyllä se ylleensä tuli jalakapatikassa. Piti käyvvä oven raussa kuuntelemassa kuuluuko mittään hurinaa. Sitten ku kuulu Honkalehon mäiltä kellon kilikatus, kyllä siinä henki salapautu ja mahan pohojasta kouras.

Martti-setä on kertonu lapsuusjoulustaan 30-luvulla: Hilijalan täti ja setä eli Fiina ja Vihtori tuli aatto-iltana Lehtolaan joulupukkia kahtomaan. Iso-velijet Arvi ja Toivo olivat laittaneet polokupyörän renkaalle pärreen ja pyörä nurin. Pyörittivät niin, että päre räpätti kovasti. Sanovat Martille, että joulupukki tuli lentokonneella.

 Meille tuli ussein Vieno-täti ja Anita joulupukkia kahtomaan. Se olikin mukavaa ku oli enemmän porukkaa turvana. Outo ilimestys pistäänty tuppaan eikä ollu varmaa toiko se lahajoja vai risuja. Oliko tontut kannellu jostain pikku tapahtumista.

 Joulupukin käynnin jäläkeen oli helepottunu olo. Oli saatu muutamia pakettia ja niitä auottiin jännittyneinä. Sitten juotiin kahavit ja mullekin maistu ne imelät herkut. Oli postonkakkua, piparkakkuja, ässiä, tiikeri-ja maustekakkua. Joitakin vuosia myöhemmin äiti kokkeili tehä uutuutta, taatelikakkua. Minusta se oli mahottoman hyvvää ja mehevää.

 Sitä taatelikakkua päätin kokkeilla ensimmäisen kerran omassa huushollissani monta kymmentä vuotta sitten. Keitin taatelit sokurin kans pehemosiks. Sitten lisäsin oikein voin, ei markariiniä. Munat piti lisätä yksitellen. Aattelin, että ne on aina ollu hyviä ja tuoreita, ei renkää erikseen kahavikuppiin särkeä. Siitä vain kopsautin kattilan reunaan ja suoraan herkullisen keitoksen sekkaan. Sepä olikin ihan märänny muna, mikä hirveä imelä löyhkä! Pilalle meni kaikki hyvät aineet. Veet silimissä, sekä löyhkästä että harmituksesta piti koko hoito kaataa viemäriin.

 Opetus oli: Aina pittää tarkistaa, ei pijä luottaa munien tuoreuteen!

 

Hei vaan! Terveiset täältä etelän vesisatteesta sinne Suomenselälle!

Laitan tämän hengen tuotteen tulemaan joulutaulun kera. En tiedä toimiiko tämä näin mutta saa sitä kai kokkeilla. Tämä keskitysleirimeininki alakaa pikku hilijaa rassata mutta täytyy vain kärvistellä niinku muutkin. Samassa venneessä sitä vissiin ollaan. Jospa pääsiäiskokkoa vois jo poltella siellä kotikonnuilla! Hyvää Joulua ja Parempaa Uutta Vuotta 2021 kaikille ja KIITOS!

Terveisin Tuulikki Rauma

 

 

Jaa sosiaalisessa mediassa

Aihealueen yhteistyöyritykset