Lähtöaamu oli iloinen jälleentapaaminen monien tuttujen retkeläisten kanssa. Samoin tutustuminen uusiin retkeläisiin. Jari-Pekka ja Anne Uusisalo olivat matkanjohtajina yhdessä Irmeli ja Reijo Uusisalon sekä Olavi Vallivaaran kanssa. Kyyjärveläisten lisäksi mukana oli karstusia, perhosia, soinilaisia, alajärveläisiä ja lapualaisia.
Matkamme suuntautui aluksi Kyyjärveltä sinistä tietä kohti Iisalmea, jossa nautimme Kyyjärven seurakunnan tarjoamat kahvit. Kajaanin kauniiseen jugend-tyyliseen puukirkkoon tutustuimme nuoriso-ohjaaja Heimo Haverisen opastamana. Kirkko oli rakennettu v.1896 yhden vuoden aikana entisen palaneen kirkon paikalle. Kaupunkiin tutustumisen jälkeen ajoimme Kontiomäelle, jossa nautimme päivän lounaan. Lounaan jälkeen ajelimme Kainuun vaaramaisemien kautta Suomussalmelle. Suomussalmella muistelimme Raatteen tien taistelua Talvisodan aikana. Pentti Keisala kertoi vaikuttavan kertomuksen isästään, joka haavoittui vaikeasti menettäen jalkansa ja osuma tuli myös kasvoihin Taipaleenjoen taistelussa. Hän kantoi luotia nenänvarressa 38 vuotta ja se aiheutti hänelle jatkuvan päänsäryn. Luoti tuli itsestään pois vähän ennen kuolemaa. Me kaikki saimme katsella venäläistä pyssyn luotia ja ihmetellä, miten lääkärit eivät löytäneet sitä, vaikka hän kävi monesti vastaanotolla.
Suomussalmella katsoimme bussista”Hiljaisen kansan” näyttelyä pellolla. Kuusamossa kohteenamme oli Suurpetokeskus. Siellä näimme monta karhua, ilveksen, koirasusia ja poroja. Opas kertoi mielenkiintoisia tietoja varsinkin karhujen elämästä. Hän muistutti meitä, ettei karhua kannata lähteä juosten pakoon eikä kiivetä puuhun. Ei kannata myöskään heittäytyä maahan makaamaan valekuolleena. Paras tapa on puhua Karhulle ja rauhallisesti perääntyä. ”Huh”, hyvä neuvo, mutta toivottavasti ei tarvitse käyttää?
Kuusamon keskustassa joimme Uusisalojen tarjoamat kahvit ja samalla suoristelimme itseämme. Ensimmäisen päivän etappimme oli Rukatunturi, jonka rinteellä yövyimme hotelli Rukahovissa. Illallisen jälkeen kukin vietti aikaansa joko saunoen, lenkkeillen tai leväten.
Perjantai-aamuna aluksi halusimme nähdä Rukatunturin toiseltakin puolelta. Näimme myös Pyhävaaran ja Valtavaaran ja sitten jatkoimme kohti Oulangan kansallispuistoa. Siellä teimme pienen patikkaretken aamu tuimaan Kiutakönkäälle, jonka koskien kuohua ihailimme. Ihmettelimme, miten vesi oli tehnyt vuomansa kallion läpi aikojen kuluessa. Palatessamme luontokeskukseen, saimme bussiimme ylimääräisen retkeläisen, joka jäi pois lähellä Käylän kylää. Sallassa paistoi kauniisti aurinko ja Sallan tunturit näyttäytyivät jyhkeinä kauniissa ruskassa. Kirkon portailla meitä odotti khra Heikki Rainio, joka kertoi meille ulkona auringon paistaessa Sallasta eli entisestä Kuolajärven pitäjästä ja seurakunnasta. Sitten siirryimme katselemaan ja kuuntelemaan kirkon sisäpuolelle. Esityksestä jäi mieleeni erityisesti ne monet menetykset sodan aikana, kun suuri osa Sallaa eli silloista Kuolajärven pitäjää jäi Neuvostoliiton puolelle. Sallassa oli 1960-luvun lopulla 11 000 asukasta ja nyt asukkaita on 3300. Muuttoliike on ollut voimakasta erityisesti Ruotsiin 1970-luvulla. Lopuksi kirkonmäellä nautimme upeassa säässä Uusisalojen tarjoamat kirkkokahvit kirkkoaidan vieressä.
Sallasta ajelimme kohti Kemijärveä. Ennen Kemijärveä pysähdyimme Mäntyvaaran taistelun muistomerkillä. Mäntyvaarassa 20.12.1939 suomalaiset torjuivat pienellä joukolla neuvostoliittolaisten massiivisen hyökkäyksen, jonka tarkoituksena oli katkaista Suomi. Mäntyvaarasta matka jatkui Kemijärven kirkkoon, jonka meille esitteli pastori Heikki Pesämaa. Kemijärveltä suuntasimme Pyhätunturin vierestä Pelkosenniemelle ja edelleen Sodankylään. Sodankylän kirkkomäellä nautimme kahvit, josta jatkoimme kohti Saariselkää. Saariselän kylpylähotellissa yövyimme kahtena yönä. Siellä oli mukava nauttia hyvästä ruuasta, kävellä pehmoisilla baanoilla ja kölliä kylpylän lämpimissä vesissä.
Lauantai- aamuna kävimme aluksi Kaunispään huipulla katselemassa kauniita näköaloja. Sitten Jari-Pekka ajoi kohti Ivaloa ja edelleen Inarin kirkonkylään. Joimme kahvit ja ihailimme uudehkoa saamelaisten hallinto- ja kultuurikeskus, Saajosta. Sieltä suuntasimme Inarin porofarmille, jossa meitä oli vastaanottamassa tuttu poroisäntä emäntänsä kanssa. Ensin poroisäntä vei meidät katsomaan porojaan ja saimme myös ruokkia niitä. Poroaitauksessa saimme kuulla poroista ja niiden elämästä. Poroaidalta kävelimme kotaan, jossa nautimme kahvit kampa leivoksen kera. Poroisäntä Jan-Erik Paadar kertoi meille saamelaisuudesta, puvuista, kielestä ja elämästä. Sitten kokeilimme suopungin heittoa ja tutustuimme käsitöihin, joita isäntäväki oli valmistanut. Sieltä monet saivat ostaa mukaansa muistoesineen. Porotilalta palasimme jälleen Inarin kirkonkylään ja kävimme Siidassa eli saamelaismuseossa. Tutustuimme saamelaisten historiaan kulttuuriin ja elämään. Vierailimme erilaisissa asunnoissa, näimme kalastukseen, metsästykseen ja poronhoitoon liittyviä välineitä. Paluumatkalla Inarin kirkonkylästä käväisimme Karhunpesäkiven matkamuisto myymälässä. Lauantai huipentui, kun saimme illansuussa kokoontua viikkomessuun Saariselän kappelissa. Messun toimittivat Inarin seurakunnan kappalainen Mauno Hepola ja kanttori Johanna Kinnunen. Kirkonmenon jälkeen nautimme maittavan illallisen hotellissa ja jatkoimme illanviettoa kukin omaan tahtiinsa joko tunturissa tai hotelilla.
Sunnuntai-aamuna lähdimme Saariselältä paluumatkalle kohti Kyyjärveä. Linja-autossa oli rovastin pitämä aamuhartaus niin kuin muinakin retkipäivinä. Pysähdyimme sunnuntain evankeliumin äärelle. Aiheena oli ”Jumalan huolenpito”. Sodankylässä joimme Uusisalojen tarjoamat viimeiset matkakahvit runsaine tarjoiluine. Rovaniemellä pysähdyimme katsomaan Joulupukkia ja tekemään viimeiset ostokset. Kahvia ei sitten onneksi tarvinnut ostella, kun Sodankylän mettillä ryypättiin kunnolla. Rovaniemen kaunista kirkkoa kävimme katsomassa ja mieleenpainuvaa alttarifreskoa ”Elämän lähde”. Retken viimeinen ateria syötiin Tervolassa ja se oli runsas. Tarjolla oli nautaa, kanaa, lihaa ja kaikenlaiset höysteet paitsi ei sientä. Vatsat täynnä katselimme, kun Kemi ja Oulu ohitettiin.
Viimeiseen kohteeseemme Vihannin kirkkoon tulimme etuajassa. Tuttu mies oli meitä vastassa, Raahen kappalainen Markus Tuukkanen, jonka juuret on vahvasti Kyyjärvellä. Markus esitteli meille Vihannin kirkon, paikkakunnan ja seurakunnan elämää. Lopuksi hän piti iltahartauden. Kyyjärven Osuuspankin tarjoamat iltakahvit tarjoilivat Raahen seurakunnan emännät, Vihannin kauniissa seurakuntakodissa. Vihannista jatkoimme kohti Kyyjärveä laulellen ja jutellen. Monet hauskat jutut ja kertomukset kuulimme matkamme aikana linja-autossa. Samoin runot, omakohtaiset kokemukset ja muistelukset. Yksinlauluja ja juttuja esitti Pentti Haukkala. ”Kädestä käteen”-laulukirjasta lauloimme vähän väliä. Lauloimme ilosta ja nauroimme välillä” oikeen vattan pohojasta asti” hauskoille jutuille.
Meillä kaikilla oli niin mukavaa, jotta jos Luoja sallii, niin ensi vuonnakin lähäretään reissulle. Kiitokset Uusisaloille matkasta sekä monille retkelääsille, jotka olitta rustanneet tariottavaa ja kaikille mukana olleille, jotka omalla persoonalla teittä matkasta mukavan.
Olavi Vallivaara
