Onpa mukavaa saada vieras naapurikunnasta, Karstulasta! Ehkäpä Erjan runokirjan esittelytilaisuus innostaa myös kyyjärveläisiä kirjoittajia saattamaan oman tuotantonsa kansien väliin. Tulkaahan kuulolle. Olette lämpimästi tervetulleita!
Alla oleva tekstin avulla saatte jo tuntumaa Erja Taipaleen runokirjaan. Tekstin on kirjoittanut Pekka Lietepohja:
"Uutisvirta on viime aikoina ollut perin ahdistavaa. Olen varovaisesti taas aloittanut fiktiivisen tekstin lukemisen. Se auttaa käsittelemään todellisuutta uudella ja vähän rauhallisemmalla tavalla. Pitää kuitenkin muistaa, että ilkkaremekset eivät välttämättä tuo rauhaa, sillä niiden juonirakenne ja todellisuus näyttävät lähenevät päivä päivältä.
Tänään luin runoja. Erja Taipale on kirjoittanut aina, opettanut ihmisten lapsia ja laulanut siinä ohessa. Hänen Muistan - en muista - kirjansa on täynnä rentouttavaa ja ajattelemaan pistävää tekstiä. Mutta mikä parasta, kirjan runot soivat lukijan korvissa. Ne eivät ole venäläistyylisiä riitasointu sinfonioita, vaan lyyrillisiä ja tolstoimaisia lämmön, yksinkertaisuuden ja luonnon ylistyksiä.
Kirjan rakenne on kronologinen. Lapsuuden säkeet muistuttavat meitä siitä, että olemme kaikki vapaita muistamaan elämämme vaiheita ja menneisyyttä. Vapaita surussa ja vapaita ilossa. Runoilija opettelee ymmärtämään itseään ja luontoa ja elämää, mutta tuntee kaiken aikaa vapautta, vapautta ilmaisuun ja elämään.
Mitä pidemmälle teoksessa etenee, sen rehevämmäksi elämä ja sen ymmärtäminen muuttuu.
Jos seisoisit pihassani
kuin kuusi
partasi olisi kasteesta kostea
Vain sinä voisit tulla
kolkuttamatta
Kirja päättyy osioon , joka on otsikoitu " Valon suuntaan" . Luonnon kielikuvat lisääntyvät viimeisissä runoissa suorastaan tähkäpäiden ja kasteisen metsän adagioksi, jossa urkuja soittaa tuuli ja metsä. Ihmiselle jää solistin osa.
Hyvin kauniisti ja tahdikkaasti runoilija jättäytyy suorastaan härnäävästi sivurooliin ja laittaa lopuksi lukijan miettimään asioita, jotka ilman tätä teosta olisivat jääneet unholaan taikka ruuhkautuneet jonnekin tulevaisuuteen, eikä tähän hetkeen olisikaan riittänyt elämältä mitään.
Nyt kävi toisin. Edelleen jotkut säkeet soivat lukijan mielessä kevään illassa."
