Rahalla saa ja hevosella pääsöö

Kulttuuri
22.04.2022
Kyyjärven Mediamyllärit ry
Veikko Huumarkangas
Vieno ja isoveli Vilho Kotka, hevosta pitelemässä lasten setä Emil Kotka, joka lähti Amerikkaan vuonna 1922. Kuva vuojelta 1915.
Vieno ja isoveli Vilho Kotka, hevosta pitelemässä lasten setä Emil Kotka, joka lähti Amerikkaan vuonna 1922. Kuva vuojelta 1915.

Rahalla saa ja hevosella pääsöö

Huoleton on hevoseton mies, sanotaan. Onhan siinä huolta kerrakseen ku ottaa elläimen vastuulleen. Mutta mahtaa sillä hevosettomalla miehellä olla muita huolia.

Meillä kotona ei oo ikkään ollu hevosta. Joskus isä lainas naapurustosta hevosen peltotöihin, sonnanajjoon ja sensemmoseen. Martti-setän hevonen, Lotta, oli aika äkkinäinen. Isä kuulemma osas sitä parraiten käsitellä. Kyllä hevonen on ollu aikanaan korvaamaton kuletuksissa, raskaissa mehtä- ja maatalloustöissä. Raktori sitten syrijäytti hevosen. Keksittiin monenlaisia laitteita ja vekottimia töitä helepottammaan. Eikä loppua näy. Mulla ei oo palijon kokemuksia hevosesta, mitä nyt kersana sai istua kyyvvissä heinäkuorman päällä pikkusen matkaa.

Kankaanpään vaarilla oli hevosia. Anita-serkku muistaa niijjen nimetkin. Vellamo oli ori, tamman nimi oli Muisto. Valtsu oli ruuna, se oli soassa, vahingoittu siellä eikä ikkään  toipunu. Oli loppuelämäsä säikky.
Reino-eno kävi heinätöijjen jäläkeen uittamassa hevoset. Serkukset Arvo, Seppo ja Anita pääs völijyyn. Anita sai Muiston ku se oli rauhallisin.

Äiti kehu kerran olleesa kuskina, eikä se vissiin sujunu oikein hyvin ku se ei kertonu koko tarinaa. Vasta hilijan kuulin miten se tapahtu. 
Talavella, varmaan 40-luvun alakupuolella, äitin ja Vieno-tätin piti lähteä hevosella Pentinniemestä sianporsasta hakemaan. No, istuttiin rekkeen, pieni Anita-serkku otettiin völijyyn. Äiti oli kuskina. Menomatka meni hyvin. Saatiin kommea porsas, säkkiin se vissiin pantiin. Lähettiin palluumatkalle, äiti piteli suihtia. Alakumatka meni tasasesti, mutta Kivinevan kohalla hevonen vissiin säikähti jottain. Voi olla, että porsas vinku reen pohojalla. Hevonen pillastu ja ampas hirveätä vauhtia menemään. Äiti säkkeenty ja kisko suitista hampaat irvessä. Siitähän hevonen oikein intaantu. Vieno heittäyty reestä hankeen, het niettä lumi pöllähti. Se huuti ja kariju äitille: ”Puota tyttö ja porsas pois! Anna hevosen mennä!” Äiti vain keskitty pitämään suitet tiukalla, viimen älys höllätä ja samantien hevonen hilijenti vauhtia. Pääsivät rauhallisesti kotipihhaan, olivat turvassa niin tyttö ku porsaskin. En tiijjä joutuko Vieno-täti talsimaan jalakapatikassa loppumatkan vai lähtikö joku sitä vastaan. Porsasta ruvettiin ruokkimaan ja äitin ohjastukset tais jäähä siihen kertaan.

Terveisin Tuulikki Rauma

Jaa sosiaalisessa mediassa

Aihealueen yhteistyöyritykset