Kirjastossa järjestetään säännöllisesti satutunteja, joihin kaikki lapset ovat tervetulleita. Viime vuoden viimeinen satutunti oli hieman tavallisesta poikkeava, sillä satuja lukivat Carola Kyyjärven Martoista ja Eliisa Kyyjärven eläkeliitosta. Tämä ihana satutunti viritti kaikki joulutunnelmaan. Kiitos Carola ja Eliisa! Ja tämän vuoden ensimmäisellä satutunnilla aiheena oli kirjasto. Kirjastoon liittyvien tarinoiden lisäksi tehtiin aiheeseen sopiva etsintätehtävä. Toisella satutunnilla tutustuttiin väreihin Pupu Tupunan ja ystävien kanssa.
Koululaiset saivat tammikuussa nauttia Tampereelta saapuneen kirjavinkkari Matti Karjalaisen upeista vinkkauksista. Matti esitteli erilaisia kirjoja, joista varmasti löytyi kiinnostavaa luettavaa kaikille. 1. - 9. luokkalaiset ovatkin lainanneet ja lukeneet ahkerasti suositeltuja kirjoja.
Sunnuntaina 12.2. kirjasto täyttyi runoista. Irma Hirsjärvi ja Karoliina Veijo lukivat runoja. Kaikki halukkaat saivat myös esittää omia runojaan tai lukea itselle tärkeitä runoja. Ja tietysti samalla nautittiin myös kahvia ja kastamisia.
Olemme esitelleet kirjaston sosiaalisessa mediassa ja täällä erilaisia lukijoita Kyyjärveltä. Nyt esittelyvuoroon pääsee Hannu.
Vaimon mukaan Hannu lukee aina. Hän tosiaan lukeekin aamulla, päivällä ja illalla. Syödessä, kahvia juodessa ja vaikkapa hammaslääkärin odotustilassa. Hannu myös lukee ihan kaikkea, hän on kirjallisuuden heavy user.
Hannu on pikkupojasta asti lukenut paljon. Se on luultavasti isältä opittua, koska hänkin luki paljon. Kouluajoilta on jäänyt muisto siitä, että vanha koulu paloi ja siirryttiin opiskelemaan kahdessa vuorossa. Hannulla kävi tuuri, koska hän pääsi iltavuoroon ja kirjasto aukesi sopivasti niin, että siellä saattoi käydä koulun jälkeen.
Huonoja kirjoja ei Hannun mielestä olekaan, koska kirjoja ei voi arvottaa. Hän lukee itsekin kirjoja, joita ei yleisesti arvosteta korkealle, esimerkiksi dekkareita. Hän pitää erityisesti kirjoista, joissa kerrotaan maailman tapahtumista ja taustoitetaan niitä. Esimerkiksi kirjat, joissa käsitellään taloutta ja sen vaikutuksia. Luettavaa löytyy aina, koska maailmassa on lukemattomia lukemattomia kirjoja.
Hyviä kirjoja on paljon. Joel Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta on monitasoinen ja ennalta arvaamaton. Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjo ja Thomas Rydahlin Erakko-sarja ovat myös hyviä. Chimamanda Ngozi Adichien kirjan Puolikas keltaista aurinkoa kertomus nivoutuu todellisiin tapahtumiin. Hannu muistaa itsekin uutisista kirjaan liittyvän Biafran sodan. Kirjassa tulevat esiin siirtomaavallan jäänteet ja niiden vaikutukset ihmisiin. Timo Sandbergin Lahti-sarjan tapahtumat taas ovat kiinni Suomen historiassa, itsenäisyyden alkuvuosista jatkosodan aikaan.
Tapio Koivukarin Poltetun miehen tytär liittyy 1600-luvun noitavainoihin. Siinä kuvataan hyvin, kuinka ennakkoluulot ja uskonnollisuus vaikuttavat yhteiskuntaan. Adler-Olsenin dekkarit poikkeavat vähän tavanomaisesta genrestä ja ovat ovatkin siksi kiinnostavia. Håkan Nesserin kirjoista Hannu pitää myös. Samoin Henning Mankelin kirjoista, jotka on tullut luettua melkein kaikki. Antti Heikkisen Mummo on myös vähän erilainen kirja ja siksi virkistävä. Janne Simonpoika Utriaisen Poltetun maan novellit taas sijoittuvat Lappiin. Niissä katsotaan asioita monenlaisten ihmisten näkökulmista, käsitellään yhteiskunnan toimimista ja vaikutuksista yksilön elämään. Myös eräkirjallisuus maistuu, Hannu epäilee lukeneensa kaikki kirjaston eräkirjat. Ne ovatkin olleet hänen intohimonsa pikkupojasta lähtien.
Hannu on lukenut myös Antti Tuuria, erityisesti hän tykkäsi Yhdysvaltoihin muuttaneista suomalaisista kertovista kirjoista. Niissä rakennettiin pilvenpiirtäjiä ja tehtiin metsätöitä. Hannu ihailee Tuurin tapaa käyttää lyhyitä lauseita, jotka jättävät lukijalle mietittävää. Kalle Päätalojakin on tullut luettua, mutta niiden lukemisen hän lopetti, kun kirjojen kerronta hidastui liikaa. Hannu kuitenkin arvostaa Päätalon tarkkaa kuvausta tuon on ajan Suomesta, kuten esimerkiksi Iijoki-sarjassa.
Hannu pitää myös Stepen Kingin ja John Grishamin kirjoista. Grishamin Lapsuuden taloa Hannu suosittelee lukukokemuksena. Kirja sijoittuu 1950-luvun alun Etelävaltioihin, eikä se ole Grishamille tyypillinen oikeussaliin sijoittuva kirja. Hannu on lukenut kirjan englanniksi, koska hän pitää kielitaitoa yllä lukemalla myös englanniksi ja ruotsiksi. AnnLuise Bertellin kirjan Heiman (Oma maa) hän lukikin ruotsiksi ja tykkäsi siitä kovasti. Siinä käsitellään asioita, joihin ihmisten päätökset perustuvat ja miten ne vaikuttavat valintoihin.
Hyvä kirjailija luo maailmoja. Kirja vaati kuitenkin oikean ajan ja tilanteen, jotta siitä saa kaiken irti. Joskus kirjailijat alkavat toistaa itseään, se harmittaa varsinkin, jos lukee useita saman kirjailijan kirjoja peräkkäin. Hannu lukee digilaitteillakin, varsinkin reissussa se on käytännöllistä. Kuitenkin oikea kirja tuntuu konkreettisemmalta ja tulee lähemmäs. Hannun mielestä kirjaston ja kirjojen kautta pääsee kaikkialle. Kannattaa ottaa rohkeasti erilaisia kirjoja luettavaksi ja kokeilla, millaisista pitää. Kirjanhan voi jättää kesken ja palauttaa kirjastoon, jos se ei tunnu itselleen sopivalle. Kuitenkin kirjalle pitää antaa mahdollisuus, eikä sitä saa tuomita esimerkiksi kansien perusteella.
Kiitos Hannu! Tässä tuli niin hyviä kirjavinkkejä, että nyt kaikki lainaamaan ja lukemaan! Näitähän voi hyödyntää vaikkapa aikuisten lukudiplomiin, johon kannattaa osallistua. Diplomi haastaa löytämään uutta, monipuolista luettavaa. Diplomit löytyvät kirjastosta ja Keski-kirjastojen sivuilta (www.keski.finna.fi).
