Kotitalloustunnilla oli hyötyä siitä, että oli kersasta asti ollu mukana ruokahommissa. Oli mukavaa tehä ruokaa ja leipoa ryhmissä. Kaverin kans voi vaihtaa kokemuksia ja antaa jopa vinkkiä miten kannattaa tehä. Esimerkiks simmaa tehessä leikataan sitruuna viipaleiks eikä irrotella lohkoiks. Irtoaa paremmin makua. Kaveri yritti vatkata kohomeista voita lankavispilällä. Se oli aika työlään näköstä. Puuhaarukalla alako sujua paremmin. Muistan äitin vatkanneen joskus käillä. Oli se kyllä sotkusen näköstä.
Teoriaakin oli, ei se ollu pelekkää keittelyä ja leipomista. Opittiin miten kotia hoijjetaan ja jopa miten oma koti perustettaan ja mitä kaikki maksaa. Myö nuoret tytöt tirskuttiin ku piti laatia nuoren parin yksiön kalustus. Nuo asiat tuntu vielä olevan niin kaukana tulevaisuuvessa, mutta kyllä sitä hetken mietti, mitä on ehkä sitten joskus.
Meillä oli kevätlukukauvvella kotitallouvesta käytännön kokkeet. Mulla oli kaks tehtävää, sillin tarijollepano ja mehukeiton suurustaminen. Ainekset oli valamiina, päätön rasvasilli maata rötkötti lautasella, tillin oksia veslasissa ja sitruuna. Varmaan oppikirijassa ois ollu ohojeet miten toimitaan, mutta en ollu huomannu lukkea. Mehukeiton suurustus suju hyvin, ainakin omasta mielestä. Olinhan sitä teheny erräänkin kerran. Silli olikin asia erikseen. Kyllä meillä kotona syötiin silliä, mutta isä sen oli aina palotellu. Ei se vissiin ihan oikeaoppisesti sitä teheny, muistelisin, että ainakin nahka oli tallella. Tuskan hiki alako nousta otalle. Pakko oli tarttua toimeen. Jotenkin sain nirhittyä sillin kuvetta auki ja siivottua sisälmykset pois. Mitäs sitte? Pitäs vissiin ruotia, poistaa selekäranka, ehkä nahkakin. Minä hättäännyn ja aikakin alako loppumaan. Terävällä puukolla jurskautin sillin palasiks selekärankoneen, nahkoneen päivineen. Asettelin palaset nätisti syrijälleen lautaselle, muutama tillin oksa vierelle ja päälle, sitruunalohkoja jokunen.
Sillistä en saanu mittään pallautetta ja suurustamisesta vain sen, että opettaja käski pyyhkiä hellan puhtaaks. Minä sanon sen jo teheneeni, mutta se näytti hellan kuppeelle lorahtanneen suurustenoron. Se oli jääny huomaamata. Lopuks maisteltiin kaikki yhessä, mitä itekukin oli saanu aikaan. Joku kuulu kuiskailevan ja naureskelevan: ”Tuulikin silliä ei ottanu kukkaan.” Se ruunas minun koepäivän.
Monenlaisia ruokia ja leivonnaisia opeteltiin tekemään. Oli mukava maistella niitä sitten yhessä. Yks ystävä kerto, että hänen koulussaan oppilaat teki ussein hienon täytekakun , mutta eivät ikkään saaneet sitä ite syyvvä. Ne vietiin opettajain huoneeseen. Sitten joku keksi laittaa kakun välliin maustekurkkupurkista hyvin liemessä hautuneita viinimarijan lehtiä. Kakku oli kyllä päältä kaunis. Asiasta ei kuulemma puhuttu yhtään mittään, mutta sen luokan ei rengänny ennää tehä täytekakkuja. Varmaan arvioivat niijen olevan jo täysoppineita kakuntekijöitä.
