Aamukahvit juotiin Kaustisella Pesolan leipomossa, josta sai myös ostaa leipomotuotteita evääksi, jos ei luottanut, että Ylivieskassakin saa ruokaa.

Sievissä pysähdyttiin kenkiä ostamassa tehtaanmyymälästä, ettei tarvinnut paljain jaloin kotiin tulla. Sittenpä saavuttiinkin jo määrän päähän Ylivieskaan. Ei voinut kuin ihmetellä, miten nopeasti 162 kilometriä taittui hyvässä seurassa! Keväällä mietittiin, että on sinne pitkä matka! 

Ylivieskassa meitä odotti 4.4. 2021 valmistunut Pyhän Kolminaisuuden kirkko. Matka oli sopivasti tietenkin ajoitettu Kolminaisuuden päivän jälkeiselle viikolle. Erikoiselta se ulkoa päin näytti, sillä seinät ja katto olivat samaa väriä. Kirkkosalissa ei ollut ikkunoita, mutta valoa tuli kuitenkin riittävästi kirkkosaliin katon harjassa piilossa olevista ikkunoista. Eteisestä pääsi myös seurakuntasaliin, joka toimii arkipäivisin edullisena lounasravintolana. Siellä saatiin mekin mahat täyteen.

Vanha Ylivieskan kirkkohan poltettiin pääsiäislauantaina 2016. Siitä oli kirkon vieressä muistona kaunis poltetusta kirkosta pelastetuista hirsistä tehty risti. Raunioiden sisään oli myös tehty penkkejä ja siellä voi pitää myös ulkoilmatilaisuuksia. Joitakin pareja on vihittykin siinä.

Erikoinen oli myös tapuli. Varmaan me kaikki luulimme, että se oli maalattu punaruskeaksi, mutta mitä vielä! Tapuli oli kuljetettu paikalle salaa yön hiljaisina tunteina. Tähän oli varmaan syynä se, että 40 metriä pitkän tapulin tuominen ja pystyttäminen olisi aiheuttanut aika suuria turvallisuusriskejä, jos paikalla olisi ollut tuhatmäärin katsojia. Niinpä ylivieskalaiset saivat eräänä päivänä herätä ja huomata, että "meillähän on uusi hopealle kimaltava tapuli". Ei se kauan ollut kirkkaan värinen vaan muuttui pian ihan suunnitellusti ruosteenruskeaksi. Nyt se on helppohoitoinen. Sille ei tarvitse enää koskaan tehdä mitään. Ja me maalaiset luulimme sitä maalatuksi!

Kirkon edessä yritettiin ottaa retkeläisistä yhteiskuvaa, mutta ennen kapan kirppuja paimentaa kuin näitä retkeläisiä. Oli ne niin villejä! Osa on nyt yhteiskuvassa ja osa toisessa ja osa jäi kokonaan pois kuvasta!

Vielä saatiin olla opastetulla kiertoajelulla ja ihmetellä, miten paljon kauppoja ja autokauppoja ja teollisuutta Ylivieskassa on. Asukkaita siellä on noin 15 000. Opittiin sekin, että vaikka vieska -sanaa on yritetty selittää monella tavalla, niin uskottavimmalta tuntuu Elias Lönnrotin selitys, että vieska tarkoittaa kosken ylä- tai alapuolella olevaa suvantoa. Siksi siis on Ylivieska ja Alavieska!

Kiertoajelun jälkeen mentiin Iso-Kärkkäiselle kahville ja halukkaat saivat mennä myös ostoksille. Muutamat kävivät katsastamassa myymälää ja sanoivat, että se on niin iso, ettei sinne uusilla kengillä kannata mennä., tulee pian rakkoja jalkaan. Niinpä Iso-Kärkkäisen reissu tuli meille monille hyvin halvaksi ja säästettiin rahat Palettiin. Lauantainahan on se Kyläkauppapäiväkin täällä ja kaikki!

Kotimatkalla laulu raikasi ja nopeasti se taas tuli Toholammin Maitokolmio ja Kaustinen ja Perho. Sitten olikin jo Keski-Suomen kotiseutulaulun aika.

Kiitos vielä Taivaan Isälle mukavasta matkasta ja hyvästä säästä, kaikille retkeläisille hyvästä seurasta ja Jari-Pekalle turvallisesta kyydistä!