Yksi miehistä otti puheenvuoron: Kaikkihan ovat perillä, että tuo pyörien päällä seisova esine
Rintakokon matkustajakodin pihalla on Kyyjärven ensimmäinen traktori, jonka Elias ja Alina
Ruuska hommasivat vuonna 1928 ja merkki oli Fordson. Se esittäytyy myös Kyyjärvi-päivillä.
Kyyjärven ensimmäinen auto jyristeli kyläkuvaan v. 1913 sahanomistaja Johan Pölkin ohjauksessa.
Toinen omistaja oli kauppias Oskar Pölkki. 28-hevosvoimainen Opel antoi kyytiä sekä tavaroille,
että ihmisille, joita mahtui kyydittäväksi 17 henkeä. Hevosella kun lähti käymään Kokkolassa otti
se useamman päivän. Automobiili kulki Kyyjärveltä Kokkolaan 4-5 tuntia (n. 130 km).
Avolavalinjuri oli maantien ässä, jos olit Kyyjärveltä Kokkolaan ja takaisin pyrkimässä. Tämä linja-
autolinja oli tuohon aikaan maamme pisin.
Moottoripyörän omistaja oli kauppias U.K. Jalonen 1920-luvun alussa. Se oli Vaasan läänin
ensimmäisiä (Lähteenä myös Kyyjärven kirja) Suomen ensimmäinen auto rekisteröitiin vuonna
1900. Ensimmäinen auto tuotiin maahamme Saksasta, toukokuussa 1900. Suomi oli
autoustumisessa jäljessä muista Pohjoismaista. Pian kuitenkin mentiin ohi naapurimaista. Ennen
ensimmäistä maailmansotaa (1914-1918) maassamme oli 1000 autoa, suurimmaksi osaksi
henkilövaunuja. Venäjä pakko-otti suurimman osan Suomen autoista, sillä olimmehan Venäjän
autonominen suuriruhtinaskunta 1809-1917. Autot jauhautuivat romuiksi sodan teräshampaissa ja
Venäjä kärsi rökäletappioita, mikä osaltaan edisti tsaarin vallan kumoamista ja antoi Suomelle
tilaisuuden irrottautua emämaastaan 6.12.1917. Vasta 1930-luvulla oli selvää, että autoista tuli
pääasiallinen maantieliikenteen muoto. (Lähteenä myös: Valta Reijo, kojeajon, auton käyttöönotto
Suomessa 1900-1918, väitöskirja, Jyväskylän Yliopisto 2021).
Hokkalan ensimmäisen auton hankki Valde Peuranen, vuonna 1935 ja se oli Ford kuorma-auto.
Samaan aikaan Valden ja Hiljan kauppaan asennettiin kylän ensimmäinen telefooni. Keskus oli
Hongolla, Aaro Hongiston laajassa pirtissä. Vanhanajan puhelinkeskukselle oli ominaista, että
keskuksenhoitaja eli ”sentraalisantra” pystyi kuulemaan puhelut. Puhelimen omistajan täytyi omalla
kustannuksellaan rakentaa yhteys keskukseen. Vehkaperältä, Maasalanmäestä lähti yksilankainen
linja Matti Turpeisen kaupasta, tietä seuraten, Hokkalaa kohti. Pylväät olivat kyllästämättömät ja
3,5 m matalat. Nupit olivat pienet, kuin vanhanajan sähköpaimenessa, pojankotit kivittivät
posliininuppeja rikki.
Hokkalasta lähti kaupasta toinen linja samoihin paaluihin kohti Hongon keskusta. Myöhemmin
Posti- ja Lennätinlaitos rakensi linjan korkeisiin, kyllästettyihin pylväisiin, jotka olivat 50 m päässä
toisistaan. Niistä oli helppo laskea kuljettava matka. Loppukesästä pitkät rivit kottaraisia kerääntyi
langoille ennen muuttoa etelään. 1980-luvulla kottaraiset häipyivät Hokkalasta. Vehkaperällä niitä
on vielä viimevuosina ollut. Johtuneeko siitä, kun siellä on ollut lehmikarjaa. Puhelinlinja humisi,
mikä ei ollut häiritsevää. Kun painoi korvansa pylvääseen, ääni moninkertaistui. Nuori, pirteä, tohmajärveläis- ”Elovena tyttö” Katri-Helena lauloi itsensä elinikäiseksi suosikiksi iskelmällä ”
Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa kuu. Maanteiden romantiikkaa ne tuulessa soittelee”
Myöhemmin insinöörit keksivät, että puhelinlankoja ei tarvitakaan, vaan viestit voitiin panna
kulkeman ilmaa pitkin. Langat kerättiin pois ja samoin pylväät. Näin hävisi kyläkuvaan kuulunut
humiseva ja jopa romanttisia tunteita herättävä elementti.
Hokkalassa olivat pääelinkeinot maatalous- ja metsätyö. 1950-luvulta alkaen kuorma-autoilu nousi
yllättäen huomattavaksi elinkeinoksi. Kuorma-autoilijoita olivat Väinö Tofferi, Viljo Keskitalo,
Arvo Nivala, Paavo Pohjoiskangas, Tapio ja Veikko Kotanen. Hokkalassa oli seuraavan merkkisiä
kuorma-autoja: Ford Thames (1kpl), Chevrolet (3 kpl), Gatz (1 kpl), Bedford (3 kpl), Ford Trader
(1 kpl), Vanaja (1 kpl). Kahta viimeistä merkkiä lukuun ottamatta muut saivat kuljettaa korkeintaan
alle 4 kuutiometrin hiekkakuormaa. Auton ovessa piti olla kolme lukemaa allekkain. Ylimmäinen
oli kantavuus, keskimmäinen kokonaispaino ja alimmainen akselipaino. Autokoulussa opetettiin
muisti sääntö, millä muisti, mitä mikin numero tarkoitti, eli ”kanna koko akseli”. ”Jos inssi kysyi”,
minkälainen piti olla kipinä tulpassa, niin erinomainen vastaus oli, että sen pitää olla pitkä, kuin
ketunhäntä. Armi Ruuska perusti autokoulun Kyyjärvelle.” Myös inssinajon” saattoi suorittaa
kuorma-autokorttia myöten Kyyjärven kirkolla. Vanaja oli paljon järeämpi, kuin muut Hokkalan
automerkit, Volvoa lukuun ottamatta. Vanaja ja Sisu muistuttivat paljon toisiaan. Kopin ulkonäkö
oli lähes samanlainen. Mutta kaikkein väkevin oli Volvo, jonka Paavo Pohjoiskangas osti
käytettynä Ruotsista. Siinä oli telipyörät, joten hän nimitti sitä jonopyöräksi. Kun kateelliset
ihmiset kantoivat huolta, miten Paavo selviää vekseleistä, hän totesi, että kun hän ostaa jonopyörän,
se on hänelle yhtä vaatimaton ostos, kuin jos hän ostaisi kaupasta kilon voita. Kateellisille hän sanoi
noustessaan autoon, tarkoittaen heitä, että monelle Volvon kynnys on liian korkea. Paavo viimeinen
Hokkalan kuorma-autoilija, siirtyi asumaan Kyyjärven kirkolle, kun hän osti Hokkalan entisen
kansakoulunopettajan Juudith Ruuskan ja tämän miehen Toivon talon, näiden muuttaessa
Jyväskylään. Täällä Paavo laajensi kuorma-autoyritystään. Kyyjärven sahoilla oli erikoisia
voimamoottoreita. 1930-luvulla Hannes, Matti ja Bernhard Pölkin saha toimi 50-hevosvoimaisella
höyrykoneella, mikä oli ollut Kuru-laivassa. Vuonna 1929 oli niin kova myrsky, että laivat eivät
uskaltaneet lähteä satamasta Tampereella. Kuru-laiva kuitenkin uhmasi luonnonvoimia suunnaten
ulapalle. Kuljettuaan , vain lyhyen matkan laiva kaatui ja haaksirikossa hukkui 136 ihmistä. Sotien
jälkeen Kyyjärven Sahalla oli voimanlähteenä, ennen sähkövoimaa, Lappiin jääneen saksalaisen
panssarivaunun dieselmoottori. (Lähteenä myös Kyyjärven kirja).
Hokkalan ensimmäinen traktori oli Kalle Lassilan ja möksyläisen Antti Mäen yhteinen Pikku-
Valmet. Antti poikinen ja Kalle toivat sen ajamalla Jyväskylän Tourulan tehtaalta 140 km matkan.
Vauhti oli ripeää kävelyvauhtia. Pojankottina yhtenä ajajana ollut Tarmo Mäki kertoi, että välillä
oltiin yötä jossakin talossa. Oli tavanomaista, että näitä traktoreita vietiin ajamalla Hokkalan ohi
Etelä-Pohjanmaan sydänlakeuksille saakka eli 250 km. Traktorille keksittiin haukkumanimiä kuten
”piikkilangankiristäjä”, millä tahdottiin sanoa, että se on niin vähävoimainen, että siitä ei ole
muualle, kuin piikkilanka-aidan tekoon. Se oli kuitenkin maataloustöissä ylivoimainen hevosiin
nähden. Alvari hankki 1930-luvun alun piikkipyöräisen Fordsonin. Sillä jos ajeli hiekkatiellä, niin
orkoset näkyivät koko sulanmaan ajan. Lauri Uusimäki hankki Fordson Majorin, mitä kunnioitettiin
raskassarjalaisena traktorien joukossa. Sillä ajettiin tukkeja ja propseja talviaikaan metsässä. Mauno
Uusimäki oli viimeinen kokopäiväinen metsätyöntekijä, joka on ajanut ansiomielessä traktorilla
puutavaraa Hokkalan ympäristössä lähes 50 vuotta, 2020 luvulle saakka. Hautasaaren Paavolla oli
David Brown- niminen traktori. Se oli ominaisuuksiltaan niin loistava, että sillä pystyi ajamaan
syvänkin veden päällä, mutta ei aivan. Hokkalassa valtamerkiksi tuli Valmet (Valtra) näitä
traktoreita oli viidessä talossa.
Kenen oli Hokkalan ensimmäinen henkilöauto Kaiser Kotasen Tapiolla ja Veikolla, vai Moskovits
Nivalan Arvolla, joka hankki kolaroidun piikkinokka Mossen, joka oli kopio kapeasta Opelista.
Mossessa oli runko kiero, niin että se alkoi puistamaan, jos vauhti ylitti 50 km/h, niin että oli
kaatumisen vaara olemassa. Arvo hankki hieman harvinaisemman auton, eli armeijan loppuun
ajetun Gatz-maastoauton. Kovan yrittämisen jälkeen hän onnistui asentamaan siihen Anglian
moottorin, kun Arvon Matti poika suunnitteli ostavansa tuliterän auton, niin Arvo sanoi, että ethän
sinä ilkeä ajaa uudella autolla, kun olet ammatiltasi automekaanikko.
Sotien jälkeen länsiblokissa valmistettuja moottoripyöriä oli erittäin vaikea saada Suomeen
myytäväksi ja ne olivat liian kalliita sodan köyhdyttämien suomalaisten rahamassille. Itäblokin
valtioista alkoi virrata maahamme moottoripyöriä ja ne olivat sopivan hintaisiakin. Hokkalassa
itäpyörien valtakausi kesti noin 1960-luvun puoleenväliin. Sitten alkoivat japanilaiset valmistaa
lujia ja huokeita moottoripyöriä hokkastenkin ajettavaksi. Hokkalassa oli ensin 10 itäpyörää ja
näiden jälkeen 8 länsipyörää syntyperäisillä kyläläisillä. Itäpyöristä suosituin oli
neuvostovalmisteinen IC. Niitä oli 5 kappaletta: Sulo Saukolla 2 pyörää peräkkäin, vanhempi malli
musta ja uudempi ruskea, Tauno ja Tatu Kriivarinmäellä yhteinen musta, Matti Eemilinpoika
Kotasella musta ja Matti Lassilalla musta. Viimeksi mainittua voitiin kehua huimapäiseksi,
vauhtiajajaksi. Sulo ajoi talvellakin IC:llä. Moottoripyöriin valmistettiin rautasuksia, jotka
kiinnitettiin runkoon, kun lumi satoi pysyvästi. Naaman suojana käytettiin ns. ”kuonokoppaa”.
Länsipyörät olivat enimmäkseen japanilaisia Hondia. Kertoja yskähti kuivasti ja totesi, että
innostuin taas jorisemaan niin pitkän rupeaman, että kitalakikin kuivui.
Hetken päästä yksi mies, joka oli kuunnellut tarkkaavaisesti, kysyi, mistä lähtien Ruotsi hallitsi
maatamme. Äskeinen kertoja, kuivasta suustaan huolimatta, alkoi kertoa. Ruotsin vallan katsottiin
alkaneen Suomessa v. 1155 ja kestäneen yhtäjaksoisesti v. 1808, kunnes Venäjä voitti maamme
sodassa oman valtansa alle ja teki Ruotsin läänistä, Suomesta autonomisen suuriruhtinaskunnan.
Yhtenä Ruotsin lääninä olimme. 650 vuotta. Ruotsi oli järjestäytynyt valtioksi jo vuonna 1000.
Suomessa ei ollut muodostunut valtiota. Oli vain yhteistoimintaa suvuissa ja joskus saatiin
heimolaiset yhteistoimintaan, kuten esim. hämäläiset v. 1149 tekivät sotaretken vatjalaisia ja
novgorodilaisia vastaan ja tulivat verissä päin takaisin. Valtioksi organisoidun Ruotsin oli helppo
ottaa haltuunsa Suomi, jonka suvuilla ei ollut kokoavaa yhteistä johtoa.V. 1155 kruunun tavoittelija
Eerik ja piispa Henrik tekivät ensimmäisen ristiretken Lounais-Suomeen. Piispalla oli tehtävänä
pelastuksen sanoman levittäminen suomalaisille pakanoille, mutta Eerikillä oli raadolisemmat
päämäärät eli mahdollisimman suuren taloudellisen hyödyn repiminen suomalaisten selkänahasta
Ruotsille. Ruotsin vallan katsotaan alkaneen tästä retkestä. Pyhimystarina kertoo, että piispa Henrik
oli matkalla Satakunnassa. Hän pysähtyi aterioimaan Lallin vankkaan talonpoikaistaloon, jossa Lalli
ei ollut kotosalla. Murkinoituaan Henrik maksoi ruuasta emäntä Kirstille ja jatkoi rekimatkaa. Kun
Lalli tuli kotiin kavala Kirsti halusi pitää Henrikin maksamat ruokarahat itsellään ja kertoi, että
piispa otti vängällä ruokaa eikä maksanut. Lallin sappi alkoi kiehua ja hän työnsi kirveen vyöhönsä
ja lähti lykkimään lylyllä kalhulla ja yhdellä sauvalla, jonka yläpäässä oli karhunkeihäänkärki,
piispan reenjälkeä pitkin. Köyliönjärven jäällä Lalli tavoitti piispa Henrikin ja tappoi tämän
kirveellä. Tässä herää kysymys, että kun Henrik oli käännyttämässä uskoon vihamielisiä
suomalaisia pakanoita, niin miksei hänellä ollut mukana henkivatia kaartia, joka olisi estänyt Lallin
tihutyön. Lalli laittoi piispan hiipan päähänsä ja lähti kotiin. Kun hän siellä otti päähinettä pois niin
se ei meinannut lähteä, vaan kun se irtosi, lähti päänahka mukana.
Muutamat historiantutkijat ovat sitä mieltä, että Suomessa ei ollut aseellista väkivaltaa uskontuojia
kohtaan. Kristinusko oli hienokseltaan levinnyt Varsinais-Suomen ja satakunnan rannikolle jo
ennen ristiretkeä. Jo noin v. 1000 alkoi esiintyä merkkejä Kristinuskosta. Pakanallisen
polttohautauksen sijaan tuli ruumishautaus ja haudoista löytyneissä miekoissa oli Kristillistä kirjoitusta ja Kristillisiä symboleja. Isossa maailmassa, kun Englanti, Ranska, Saksa, Italia ym.
tekivät ristiretkiä 1096-1270 oli matkassa kokonaisia armeijoita ja käytiin verisiä taisteluita
vääräuskoisia vastaan. Vääräuskoiset, jotka pitivät puolestaan kristittyjä vääräuskoisina, tappelivat
lujasti vastaan.
Kohta kun Suomesta oli tullut osa Ruotsia, alkoivat sodat, joita kesti koko ruotsinvallan ajan.
Vuonna 1189 novgorodilaiset tekivät sotaretken Hämeeseen. 1191 tanskalaiset tekivät sotaisan
meriretken Suomeen. Ruotsin asettama Suomen piispa Tuomas teki 1240 sotaretken Nevajoelle
kärsien häviön Novgorodin Aleksanteri Nevskille. Vahvistaakseen Ruotsin valtaa sisämaassa
Birger-Jaarli teki 1249 (tai 1238) toisen ristiretken Hämeeseen. V. 1293 Ruotsin marski Tyrgils
(Torkkeli) Knuutinpoika teki Suomen läpi kolmannen ristiretken ja valloitti Karjalan ja perusti
Viipurin. Ruotsi ja Novgorod oli tapellut useasti Nevan alueen hallinnasta. Nyt päätettiin tehdä
selkeä raja Ruotsin ja Novgorodin välillä, minkä tiimoilta alettiin neuvotella Pähkinäsaaressa v.
1323. Alkuperäinen asiakirja on hävinnyt. Tulkinnat rajankulusta vaihtelevat. Monesti rajan on
esitetty kulkevan Suomenlahden itä perukasta vinottain luoteeseen Pattijoelle, lähelle Raahea
Pohjanlahden rannalle. Tässä määrättiin ensimmäisen kerran Suomen itärajaa.
Vuonna 1344 Suomesta alettiin käyttää nimeä Österland (Itämaa). V.1362 myönnettiin Itämaalle
oikeus osallistua kuninkaan vaaliin. (Yksi arvio 12.8.1323, 700 v.. Sitten solmitusta Pähkinäsaaren
rauhan rajasta oli, että se kulki idästä vinottain Parikkalan kohdalta Savonlinnaan, Varkauden ja
Suonenjoen kautta suunnilleen Raahen seutuville Pohjanlahteen)
Suomessa alettiin käyttää valtionimenä Ruotsi-Suomea, ikään kuin olisi kahden tasa-arvoisen
valtion liitto. Suomen itsenäistyttyä sitä käytettiin järjestelmällisesti Suomessa historian
kirjoissakin. Tällä kait yritettiin nostaa suomalaisten alhaista itsetuntoa ruotsalaisiin nähden. Vielä
2000 luvullakin jotkut käyttivät Ruotsi-Suomea. Edellä olevan nimistä ei ole ollut. Oli vain Ruotsi
niminen valtio, jonka maakuntana tai lääninä Itämaa eli Suomi.
Kun Ruotsi raivasi tietä suurvallaksi, niin sotia riitti, mihin suomalaisia otettiin suhteellisesti
enemmän sotilaiksi, kuin ruotsalaisia. Eurooppa tuli tutuksi Ruotsin armeijassa palvelleille
suomalaisille sotilaille. He tappelivat Venäjällä, Puolassa, Saksan Reinin laaksossa ja Baieria
myöten, Tanskassa ja Norjassa. Ilman tautien vastustuskykyä, väljästi asuneet suomalaiset alokkaat
joutuivat tiiviiden sotayksikköjen ahtauteen, missä taudin aiheuttajat helposti levisivät. Riikaan
jääneistä suomalaisista joukoista v. 1622 joulukuun miesvahvuudesta (2375) oli keväällä terveenä
enää 1470 eli 62%. Puolan sodassa vv. 1626-1630 suomalainen Pohjanmaan rykmentti
menetti sotatauteihin kuolleena 62 % määrävahvuudesta. V. 1638, rykmentti menetti kolmessa
kuukaudessa ruttoon Saksassa yli 55% miehistöstään. 1600-luvulla, tautikuolleisuus oli
sotajoukoissa niin suuri, että vuodessa yli 40 % miehistä voi menehtyä tauteihin. Näin ollen monet
alokkaat eivät ehtineet nähdä muuta vihollista, kuin tauteja.
Ruotsi ja Venäjä kävivät monesti sotia Suomen maaperällä, mikä aiheutti lähes kestämättömän
rasituksen siviileille. Taudit lisääntyivät sotajoukkojen tuomana. Tähän tuli vitsauksina lisäksi
tiheään toistuvat katovuodet. Täytyy ihmetellä, miten suomalaiset ovat vielä olemassa. Ruotsi
kehittyi suurvallaksi. Se hallitsi Suomea, Baltiaa , Saksan Etu-Pommeria ja Norjaa. Amerikassa sillä
oli siirtomaa Uusi-Ruotsi, tosin vain 17 vuotta (1638-1655) Delawarejoen suussa. siellä oli mukana
myös savolaisjuurisia Värmlannin metsäsuomalaisia. 1655 hollantilaiset valloitti sen.
1700-luvulla Ruotsin suurvalta alkoi menettää mahtiaan. 1808 se kävi sotaa venäjää vastaan
Suomen alueella. Ruotsin ylin sotilasjohto oli epäpätevä tehtäväänsä. Suurin mätämuna oli armeijan
ylipäällikkö hän pysyi tiiviisti kotonaan Ruotsissa ja ei uskaltautunut tulla Suomeen katsomaan, miten armeijansa tappeli. Selkäänsä saaneet ruotsalaiset ja suomalaiset sotilaat vetäytyivät Tornion
kautta Ruotsiin ja Venäjä otti Suomen haltuunsa.
Sitten tapahtui ihme. Ruotsin syrjäisen läänin Suomen, jolla ei ollut päätäntävaltaa, Venäjän
itsevaltias tsaari Aleksanteri I, nosti vuonna 1809 autonomiseksi (sisäinen itsehallinto,
itsemääräämisoikeus) suuriruhtinaskunnaksi. Lisäksi Ruotsin lait jäivät voimaan, eikä niitä korvattu
takapajuisimmilla Venäjän laeilla. Vielä tänäänkin v. 2023 Suomessa voimassa joitakin Ruotsin
vanhoja lakeja. Kun Ruotsi oli siirtänyt siirtomaavallan tapaan Suomesta resursseja, eikä antanut
takaisin juuri mitään., nyt aukeni Suomelle suurkaupunki Pietarin kyltymättömät markkinat. Se osti
kaiken mitä oli Suomesta myytävänä. Autonomian aikana Suomi rikastui. Autonomian aika
pystyttiin hissukseen kehittämään omaa hallintojärjestelmää, joka oli valmiina, kun päätettiin
itsenäistyä omaksi valtioksi. Se aika koitti, kun vallankumouksen jälkeen Venäjällä oli sekamelskaa
ja sisällissota. 6.12.1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. 1809 Ruotsi lopetti sotimisen, niin että
rauhaa on riittänyt 214 vuotta, minä aikana maa on vaurastunut runsain mitoin. Suomi on ollut
rauhassa 78 vuotta. (Lähteinä erilaiset historiankirjat ja lehdet).
Sen jälkeen, kun v.1922 kansainliitto oli vahvistanut, että Ahvenanmaa kuuluu Suomelle, eikä
Ruotsille, alkoivat hissun kissun maiden väli parantua, niin että hyvät suhteet ovat kestäneet lähes
100 vuotta. Humanitaarisen (ihmisystävällisenä) valtiona Ruotsi otti perheisiinsä hoitoon suuren
joukon sodan kurjuudessa kärsiviä suomalaislapsia (sotalapset). Kun saksalaiset polttivat ja
räjäyttivät Lappia kivikauteen, ottivat ruotsalaiset Suomen siviilit karjoineen maahansa turvaan.
Viime sodan jälkeen Ruotsi on järjestänyt työpaikan n. 400 000 suomalaiselle.
Kyyjärveltä muutti Ruotsiin työpaikan perään vuodesta 1950 vuoteen 1964 vähintään 620 henkeä.
Peuraperäiset olivat innokkaampia Ruotsiin lähtijöitä. Kylässä oli 40 taloa, joista 30:stä lähti 1950-
1970 vuosikymmenellä ihmisiä Ruotsiin. Pölkistä n. 50 talosta ainakin puolista lähdettiin Ruotsiin
töihin. Oikarilta, Hokkalasta ja Vehkaperältä lähti monesta talosta. Noposenahosta kirkonkylästä ja
Nurmijoelta lähti muutama. Kumpulasta ja Saunakylältä ei muuttanut juuri kukaan Ruotsiin, vaan
sieltä muutettiin Etelä-Suomen kaupunkeihin tai Vaasaan ja Saarijärvelle. (Lähde: Kyyjärven kirja).
Hokkalaisia muutti Ruotsiin ensin savotoille mm. Sulo Saukko, Eero Uusimäki, Alvar Uusimäki ja
sitten teollisuustyöhön jääden sinne pitkäksi aikaa tai kokonaan: Osmo ja Simo Pohjonen, Kari ja
Arto Nieminen, Olavi Kriivarinmäki, Taito Vehkamäki ja Veikko Kotanen.
Ruotsin kansallislaulussa ”Pohjolan maa” todetaan:
Sun muistosi suuret, sun uljahat työs, ei hukkua saata ajanvuolla.
Mit ennen voit olla, voit vastakin myös ma Pohjolassa tahdon elää, kuolla.
(Sanat R. Dybeck. ruotsalainen kansansävelmä).
Laulussa on toiveajattelua , mitä on mahdotonta toteuttaa, kun sanotaan, että mit´´ennen voi olla,
voit vastakin myös. Esimerkiksi suurvalta-ajan Ruotsin pinta-alan suuruutta ei millään konstilla
voida saavuttaa enää.
Mies lopetti kerrontansa ja ryki kuivasti. Hän sanoi käheällä äänellä, että nyt on saatava
kurkunkostuketta ja äkkiä. Pihassa oli kaivo, mistä kaveri pumppasi vettä ja kun ei ollut juoma-
astiaa, niin täytyi juoda pumpun veden ulostuloputkesta.
Hannes Keskitalo
