Heinäkuun pouta kaartui Hokkalan yllä puhtaana kuin kupari. Vaaleana kesäiltana kuului koulun
kentältä, mikä oli vain kesannolla oleva heinäpelto, kiljuntaa karjuntaa, huutoja, kovaäänistä riitelyä
ja muutakin äännähtelyä. Kuului myös kovia tussahduksia, kun väkevä kepinheilahdus osui
nyrkinkokoiseen pyöreään esineeseen lennättäen sitä ilman halki.