Hirvipolitiikka kaipaa ryhtiä ja vakautta

Suomen riistakeskus on myöntänyt tulevalle metsästyskaudelle 32 900 hirvenpyyntilupaa. Määrä on 10 prosenttia vähemmän kuin vuosi sitten. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on arvioinut hirviä olevan Suomen metsissä yhteensä noin 115 000.

Voimakkaasti vaihteleva ja liian suuri hirvikanta on aiheuttanut merkittäviä metsätuhoja erityisesti 2000-luvulla. Metsäntutkimuslaitoksen tekemän valtakunnallisen metsien inventoinnin mukaan hirvien vioittamaa metsää on jo noin miljoona hehtaaria. Vakavia vaurioita on noin 100 000 hehtaarin alueella. Myös hirvieläinten aiheuttamien vakavien liikennevahinkojen määrä on pysynyt edelleenkin korkealla tasolla.

Viime vuosien aikana hirvikantaa on pyritty johdonmukaisesti metsästäjien ja maanomistajien hyvällä yhteistyöllä pienentämään. Tavoitteena on ollut aikaisempaa pienempi, mutta vakaa ja elinvoimainen kanta. Pienentyvän lupamäärän myötä on syytä olla huolissaan tämän tavoitteen toteutumisesta. On vaarana, että hirvipolitiikassa tehdään samat virheet kuin aina ennenkin. Ja että virheistä joutuu maksamaan metsänomistaja.

Riittävän suurilla kaatomäärillä voitaisiin nyt korjata hirvikannan rakennetta ja samalla pitää kanta tasaisena. Pienentyvä kaatomäärä huonosti kohdistettuna voi johtaa hyvin nopeasti samanlaiseen hirvikannan räjähdysmäiseen kasvuun kuin vuosituhannen vaihteessa. Sitä vahinkomäärän lisäystä ei Suomen metsätalous kestäisi.

MTK vaatii maa- ja metsätalousministeriön ottavan vastuun hirvipolitiikan johtamisesta. Hirvikantaa on säädeltävä tiukasti. Ministeriön on edelleenkin asetettava valtakunnallinen tavoitekanta, jonka tulisi olla enintään 2 - 3 hirveä / 1000 ha. Pohjois-Suomen erityisolosuhteista johtuen tavoitekanta on oltava selvästi matalampi eli 0,3 - 3,0 hirveä / 1000 ha. Lupamäärää on voitava joustavasti lisätä vielä syksyn jahdin aikana kertyvän tarkemman kantatiedon perusteella. Hirvikannan rakenteen korjaamiseksi on myös muutettava naaraan vasasuojaa koskevia metsästyssäädöksiä kansainvälisen mallin mukaiseksi.

Vahinkojen korvausjärjestelmää on kehitettävä. Pysyvät laatu- ja kasvutappiot on otettava korvausjärjestelmän piiriin ja vahingon ilmoittamisaikaa on pidennettävä viiteen vuoteen. Yksityinen metsänomistaja ei saa jäädä valtion epäonnistuneen hirvipolitiikan maksajaksi.