Pakkolasku Lamminnevalle. Kertojana Hannes Keskitalo.

Pohjoisessa neva alkaa Pohjoiskankaan kupeesta ja jatkuu etelässä Lehtiharjun ja Pitkäsaaren välistä jonkin matkaa valtatie 16:n eteläpuolelle. Idässä neva alkaa linjalta Rajala-Lamminaho, Hokkalan peltojen laidasta ja ulottuu lännessä Alajärven puolelle Kainuanahoon.

 

Lamminnevan koilliskulmassa on n.500 metriä pitkä ja leveimmillään n.200 metriä leveä Lamminjärvi, joka tunnetaan yli satavuotiaissa kartoissa myös nimellä Pohjoslampi. Järven syvimmät kohdat ovat n. 1,5 metriä. Järven pohjoispuolella on Aution talo ja itäpäässä Rantalan ja Lamminahon talot. Lamminjärvi on ollut hokkasten, möksysten ja huosianmaalaisten ikimuistoinen uima- ja onkipaikka.

 

Lamminjärvi on vedenjakajalla. Siitä virtaavat vedet sekä Pohjanlahden että Suomenlahden suuntaan. Lamminjärven länsipäästä virtaa Niskapuro luoteeseen. Vuoden 1963 kartoitukseen perustuvassa peruskartassa lähtee Lamminjärven itäpäästä koilliseen oja, joka kääntyy itäkaakkoon ohittaen eteläpuolelta Sadinahon ja sivuaa Leivätöntäkytöä ja Lammassaaren kytöä ja jatkaa siitä eteenpäin.

 

Vuoden 1987 kartoitukseen perustuen Lamminjärven kaakkoispäästä lähtisi oja, joka suuntautuu Lamminahon ja Hautasaaren peltojen välistä notkelmaa pitkin kaakkoon Alangon kydön laitaan ja siitä eteenpäin. En kuitenkaan rantoja samotessani ole huomannut, että tämä oja lähtisi järvestä, vaan melkoisen matkan päästä suolta.

 

Hokkalan kylästä kilometrin verran länteen ylittää nykyinen Kyyjärven ja Alajärven kunnanraja ja samalla myös Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan maakuntaraja valtatie 16:n Pitkäsaaren länsilaidasta. Tämän nykyisen rajalinjan suunta on hieman pohjoisesta länteen, kun se kulkee valtatiestä kilometrin matkan Kapula-ahon länsilaidan ohittaen ja kääntyy lähes itään kulkien tähän suuntaan 500 metrin matkan. Siitä se kääntyy lähes pohjoista kohti, Niskapuron ylittäen, Sikarämeen länsilaitaan. Rajalinja erottaa viiden savun Möksyn Huosianmaan kylän itäisimmän talon, Niskakankaan, Kyyjärven kunnan puolelle.

 

Lamminneva oli näyttämönä tapahtumalle, jonka kerroin menneinä vuosikymmeninä kuulemieni lukuisten hokkalalaisten silminnäkijöiden tarinoiden perusteella.

 

Oli kylmä päivä vuoden 1939 joulukuussa. Suomen armeija kävi talvisotaa idässä Neuvostoliittoa vastaan. Hokkalalaiset kuulivat, kuinka idänpuoleiselta taivaalta alkoi kuulua voimistuvaa lentokoneen moottorin jyrinää. Kohta lähestyvä kone jo näkyikin. Se teki kaarroksia ja Lamminnevan yllä se menetti korkeutta ja hävisi näkyvistä. Hokkaset, möksyset ja huosianmaalaiset rynnistivät nevalle. Joukko koostui pääasiassa keskenkasvuisista pojista ja tytöistä, naisista, lapsista ja vanhemmista miehistä. Nuoremmat miehet olivat sotatoimissa poissa paikkakunnalta.

 

Pommikone oli laskeutunut nevalle suksiensa avulla. Kone oli suomalainen ja siinä oli kahden hengen miehistö. Lentäjät olivat vihaisia kyläläisten päättömälle ryntäykselle nevalle, sillä jos kyseessä olisi ollut vihollisen kone, olisi voinut käydä jopa niinkin, että konekiväärisarjat olisivat saattaneet pyyhkiä innokkaita tulijoita. Lentokoneesta oli loppunut polttoaine, joten se joutui tekemään pakkolaskun. Lentäjät olivat epäilleet Lamminjärven jään kestävyyttä ja lasku tehtiin pakkasen kohmettamalle, vähälumiselle suolle.

 

Möksyn suojeluskuntaosasto asetti koneelle vartion. Polttoainetta tilattiin Kauhavalta ja räätälimestari Matti Lassila majoitti lentäjät kotiinsa Hongolle. Polttoaine saapui kuorma-autolla Kauhavalta seuraavana päivänä. Se vietiin hevosella maantieltä koneelle. Nevan mättäikköä tasattiin kuokilla ja lapioilla kiitoradaksi. Kone käynnistettiin. Ihmiset pitivät kiinni koneen siivistä jarruttaen lähtöä niin kauan, että moottori sai tarpeeksi kierroksia ennen liikkeelle lähtöä.

 

Koneen meno oli vaappuvaa alkukiidossa. Sitten se sai nostetta siipiinsä ja meno tasapainottui. Nousu onnistui ja pommikone teki kierroksen Lamminnevan yllä ja katosi Kauhavan suuntaiseen horisonttiin. Myöhemmin kyläläisten korviin kulkeutui huhu, että molemmat lentäjät olisivat menehtyneet sodan armottomissa olosuhteissa.

 

Kuulin 1970-luvulla eräältä nyt jo edesmenneeltä hokkalalaiselta tarinan, joka koski tämän pakkolaskun jälkipuintia. Jutun kertojalla oli tapana höystää kertomuksiaan, tehden niistä näin mehukkaampia. Tiedä häntä onko seuraava juttu tarua vai totta.

 

Vuosia myöhemmin pakkolaskun jälkeen kaksi vanhempaa miestä, jotka olivat tunnetusti hyvin väkitukkoja eli täysin tinkimättömiä omista näkemyksistään, alkoivat Hokkalan kyläkaupassa kiistellä pommikoneen lentoonlähdöstä. Toinen sanoi, että siivet väpättivät lähdössä ja toinen oli sitä mieltä, etteivät väpättäneet. Niskat punottivat ja väittelylle ei näyttänyt tulevan loppua. Sitten toinen tuohtui niin, että lähti ulos. Portaiden vieressä oli pystyssä korento, joka astalonaan hän jäi odottamaan kiistakumppaniaan. Tappelua ei kuitenkaan syntynyt. Näin voivat lentotekniset seikatkin nostaa tunteet pintaan.

 

Vahankalainen Jaakko Järvinen kyyditytti itsensä ponttooneilla varustetulla lentokoneella Lammijärvelle niin että ojanvarsipuskat rytisivät. Lentokonetta lähestyminen oli tälläkin sukupolvella yhtä rivakkaa kuin edellisillä talvisodan aikaan Lamminnevalla.

 

Nähtävästi Imatran Voiman pieni helikopteri, jossa oli läpinäkyvä pallomainen ohjaamo ja pitkä häntäruoto, laskeutui Hokkalassa Mastopellolle 1950-luvulla. Siihen oli ilmeisesti tullut jokin vika. Hieman myöhemmin samannäköinen helikopteri laskeutui myös Mastopellolla. Silloin siitä tuli ulos joulupukki, joka jakeli makeisia.

 

Viime vuosikymmeninä ilma-alukset ovat olleet jokaviikkoinen ilmiö Hokkalan taivaalla. Kauhavan hävittäjät ovat tehneet sinne kuvioitaan. Nyt kun Hawkit siirtyvät Tikkakoskelle, ei sieltä ole juuri sen pidempi matka Hokkalaan kuin Kauhavaltakaan.

 

Lähteet:

Hokkalalaisten silminnäkijöiden suulliset kertomukset 1950-1980.

Keskitalo Hannes, Pommikone laskeutui Lamminnevalle, Järviseutu-lehti 30.11.1989.

 

 

                                                                 Hannes Keskitalo