Heikki Noponen saateltiin haudan lepoon

Toivo Henrik eli tutummin Heikki Noponen syntyi 17.6.1927 Kyyjärven "Uudellatuvalla". Hän oli Matilda ja Juho "Junno" Noposen perheen toiseksi nuorimmainen poika. Heikki varttui viiden veljen sekä sisarensa kanssa ja kävi kierto- ja kansakoulun Kyyjärvellä. Heikki oppi jo varhain maatalon työt ja joutui sodan aikana kantamaan vastuuta kotona, kun neljä vanhempaa veljeä oli sotarintamalla. Sota koitui kohtaloksi Yrjö-vejelle, joka kaatui rintamalla. Myös perheen toinen poika, Matti, haavoittui. Heikki jatkoi töitä kotonaan ja vähitellen Metsäpellon tilan hoito uskottiin hänelle. Vaimo löytyi perholaisesta Bertta Kyllikistä e. Möttönen, jonka kanssa Heikki vihittiin avioliittoon v.1949. Heikille ja Kyllikille syntyivät lapset: Alpo, Raimo, Marja-Leena, Anna-Liisa, Tuomo, Timo, Esa ja Rainer.

Heikki ja Kyllikki hoitivat yhdessä Heikin kotitilaa. Nuorempana Heikki oli myös metsä- ja kirvesmiestöissä usein viikkokuntia, jolloin Kyllikki hoiti kodin ja karjan. Heikki onkin ollut mukana rakentamassa monia omakotitaloja ja navettoja. Hänen kirvemiestaitojaan tarvittiin myös, kun Kyyjärven kirkkoa rakennettiin 1950-luvun alussa. Heikki kävi hitsauskurssin 50-luvun lopulla, ja kätevänä miehenä hän teki kotonaan "sepän" hommia. Aluksi Heikki takoi, teki viikatteita, sirppejä, auran vaarnoja ja korjasi monenlaisia maataloustarvikkeita. 1960-luvulla Kyyjärvellä tehtiin isoja tietöitä, ja niinpä sepän hommat laajenivat vähitellen autojen, kaivinkoneiden ym. koneiden korjaushommiksi. Heikki teki myös maalarin hommia 1970-luvun alussa, kun hän sai tehtäväkseen Valmetin vaihtokoneiden maalaustyöt. Töiden jatkuessa "pajatyöt" laajenivat, kun Alpo ja Raimo tulivat isänsä mukaan töihin; hommiin kuului mm. tehdä traktorin rekiä ja sisustaa navettoja. Perheelleen Heikki rakensi uuden navetan v.1963, ja sitä korjattiin sekä laajennettiin 1970-luvun lopulla. Kotitaloa hän korjasi useampaankin otteeseen, kunnes rakensi uuden kodin v.1985.

Heikin elämään ja harrastuksiin kuuluivat nuoruudesta lähtien metsästys ja kalastus. Heikki kuului alusta asti Kyyjärven erämiesten hirviseurueeseen, jossa hän oli mukana yli 80-vuotiaaksi. Hän harrasti innokkaasti ympärivuotista kalastusta, ja kukapa ei olisi ihastellen katsellut Heikin kalanperkaustaitoja?

Heikin ja Kyllikin elämän suuri muutos oli, kun he saivat parannuksen armon. Railakas mies muuttui rauhalliseksi perheenisäksi, kun elämänarvot muuttuivat. Heikki olikin Kyyjärven Rauhanyhdistyksen perustajajäseniä. Hän kävi ahkerasti seuroissa ja kirkossa. Heikki lomitti usein myös suntiota ja oli haudankaivuutöissä. Hän toimi pitkään myös Kyyjärven kunnan ja seurakunnan luottamustoimissa. Heikki oli luonteeltaan elämänmyönteinen, iloinen, avulias ja seurallinen ihminen.

Heikille koitti suuri suru, kun Kyllikki-puoliso nukkui pois keväällä 1996. Toisen suuren menetyksen Heikki koki, kun me vuosi sitten saattelimme Tuomon viimeiselle matkalle ja sitä ennen lastenlapsen Heikin. Puolison poismenosta huolimatta, elämä kuitenkin jatkui. Heikille johdatettiin korpilahtelainen Marjatta uudeksi puolisoksi ja he solmivat avioliiton v.2002. Marjatta ja Heikki asuivat Heikin kotipaikalla, ja sen jälkeen vielä lyhyen ajan Kyyjärven vanhustentalossa. Iän myötä Heikin terveys heikkeni, kun hänellä alkoi ilmetä uusia sairauksia. Heikki nukkui pois 8.4.2015 Karstulan sairaalassa.

Heikin siunauksen toimitti Kyyjärven kirkossa khra Olavi Vallivaara, kanttorina oli Heikin lapsenlapsi Anna-Maria Koskelo ja suntiona Heikin poika Alpo Noponen. Lisäksi siunaustilaisuudessa lauloivat Ry:n miehet. Muistotilaisuudessa kirkossa tervetulosanat lausui Alpo Noponen. Kirkkoherra puhui ja muisteli kirkonrakentajaa, kala-ja metsästyskaveria sekä läheistä ihmistä. Myös lastenlapset muistelivat rakasta Heikki-pappaa. Suvun nuoret miehet lauloivat. Adressit lukivat Heikin lastenlapset: Birgitta Noponen ja Markus Parhiala sekä Elina Lerssi ja Jussi Noponen. Vapaan sanan aikana Heikkiä muistelivat: Jari Lyytikäinen, Timo Noponen, Pentti Honkonen, Osmo Virtanen, Aira Repo, Esa Noponen ja Taina J Noponen. Päätössanat esitti Heikin puoliso Marjatta Noponen. Anna-Maria Koskelo säesti ja johti yhteislaulua.  

Heikkiä jäivät kaipaamaan Marjatta-puoliso, lapset, lastenlapset sekä suuri joukko ystäviä, sukulaisia ja läheisiä ihmisiä.