V-tiimin Rooman valloitus osa 1.

Tämän reissun tarkoitus oli puhtaasti tyydyttää V-tiimin kulttuurin nälkä, ja sitä kulttuuria tulikin ahmittua yllinkyllin viiden päivän ajan. Yritimme nähdä mahdollisimman paljon, mutta liikkuen omaa tahtiamme ja nauttien suurkaupungin elämän seuraamista. Tiettyjä rutiineitakin meille kerkesi syntyä matkan aikana. Me, kolme mahdottoman aamu-unista tyttöä (äiteellä olisi tästä paljonkin sanottavaa) heräsimme joka aamu 7-8 välillä, kävimme suihkussa, söimme hotellin aamupalan ja lähdimme baanalle/kohteeseen hyvissä ajoin. Yksi tärkeimmistä aamurituaaleista oli kuitenkin aurinkorasvan laitto. Roomassa oli lämpöä JOKAPÄIVÄ +32 ja +34 väliltä. Äiti oli hommannut meille suojakerroin 50 aurinkorasvaa apteekista ja voi pojat kun sitä läträttiin sellaisella hartaudella keholle joka aamu. Jokanen ihosentti oli taatusti suojassa, ja rasvaa löytyi kahesta eri kerroksesta. Olin aivan varma, että meidän punapäät tulee kotiin hehkuen kirkasta tomaatin punaa, mutta huolellisuus näköjään kannatti sillä yhtään ihoa ei päässyt palamaan, vaikka ulkona vietimme suurimman osan päivää.

Sitten niihin itse kulttuurikohteisiin. Alotetaan vaikka Vatikaanista ja sen museoista. Itseasiassa hotellimme sijaitsi Vatikaanista käytännössä näköetäisyydellä. Olin lukenut netistä ennakkoon Vatikaanin museoiden suuresta suosiosta ja turistimäärästä, joten olimme ostaneet ennakkoon liput ja tulostaneet ne mukaan. Voi kuinka fiksuja olimmekaan olleet! Meillä oli lipun aikaisin sisäänmenoaika 10.30, jolloin ennakkoon lipun ostaneiden tuli olla paikalla, jotta pääsisivät sisään. Tähän aikaan kun marssimme paikalle näimme "The Jonon". Jono, joka oli isoin jono, jonka olen ehkä eläissäni nähnyt. (Huomatkaa, että olen nähnyt myös jonon Eiffelin torniin, Louvreen sekä Pekingin rautatieasemalle). Jono kiemurteli seuraten Vatikaanin muuria ties mihin asti. Emme koskaan nähneet mistä The Jono alkoi. Aloimme marssimaan jonon viertä n. 500 metrin kohalta ja toivoin vain mielessäni, että ennakkoon ostetut liput kelpaisivat. Sillä me pohjosen tytöt emme olisi kestäneet jonottaa 4 tuntia auringossa yli 30 asteen helteessä. Noh, saavuimme jonon alkupäähän ja Tsädääm! Siellä oli toinen jono, joka oli noin 10 metrin pituinen, niille jotka olivat ostaneet lipun ennakkoon. Pääsimme kaikki jonossa olleet kerralla sisälle alle 2 minuutin. V-tiimi 1 - 0 Rooman turistit.

Itse museoissa riitti paljon nähtävää. Pohjakaava oli hieman ärsyttävä, sillä oli kaksi toooodella pitkää käytävää, jotka yhdistyivät lopussa. Näin näistä muodostui lenkki mitä pitkin ihmiset kulkivat. Eli käytännössä kun halusit nähdä jonkun tietyn osaston tai gallerian, niin jouduit kulkemaan puoli Vatikaania, päästäksesi sinne. Me käytimme jossain kohdassa oikotietä Sikstuksen kappelille, jonka johdosta, meiltä jäi Rafaelin maalaukset näkemättä (ja tietty ne oli nähtävä!), niin kävelimme sitte koko lenkin uudelleen (eikä ole mikään pieni lenkki). Museot tuli sitten todella hyvin katsottua läpi =D Toisaalta oli hyviäkin puolia, että käytiin tuplana paikka läpi. Nimittäin Sikstuksen kappeli, mitä suurin osa ihmisistä varmaan oli tullut katsomaan näyttäytyi hieman erilailla. Ekalla kerralla ihmisiä oli paljon vähemmän. Saatoimme rauhassa katsella ympärillemme ja ihastella Michelangelon kätten jälkiä ja freskon mahtavuutta (se "nokia" fresko, jossa kaksi kättä kurottelee toisiaan). Toisella kertaa taas, ihmisiä oli huomattavasti enemmän ja vartiat vain hokivat "Don't stop, keep moving, keep moving.." Eli ei saanut pysähtyä vaan piti vain kulkea hallin lävitse, sillä saliin virtasi koko ajan uusia ihmisiä. Nauhalta soi myös tietyn väliajoin: "Hyssss, Hysss!" hyssyttelyä, että ihmiset olisivat hiljempaa, tässä kristinuskon pyhässä paikassa. Sikstuksen kappeli oli yksi Venlan suosikkinähtävyyksistä reissun aikana.

Museoiden maalaukset tuntuivat herättävän varsinkin kaksosissa paljon mielenkiintoa. Kotiin tulikin tusina kuvaa maalauksista ja niiden tekijälaatoista. Oli myös hauskaa bongata kuuluisten henkilöiden töitä. Välillä nämä työt olivat todella hyviä, toisinaan vain maalajan nimi tuntui herättävän aatoksia, työn ollessa mitäänsanomaton, ainakin omasta mielestä. Näitä bongasimme: Van Gogh, Edward Munch, Salvador Dalí ja freskoista Michelangelo ja Rafaello. Kaikkien mielestä hyviä olivat Raffaellon koko huoneen kokoiset freskot ja maalaukset. Vilja&Venla tykäistyivät erityisesti Marcello Venustin työhön S.BERNARDO(?) joka esitti pappia ja demonia. Itse tykkäsin Dalín Paesaggio angelicosta, joka tuntui hypnotisoivan kauneilla väreillään.

Egyptiosasto oli myös todella mielenkiintoinen kaikkine hieroglyfeineen ja muumioineen. Antiikin patsaita oli koottu pitkät rivit käytäville ja olivathan ne komeita, tosin Roomassa ei mitään muuta tuntunut olevankaan kuin hienoja patsaita, joten niihin ehkä jo alkoi jopa kyllästymään määrän suuruudessa. Postimerkkikokoelma käveltiin läpi, kun ei tuntunut oikeen kiinnostavan ketään. Tosin sen takaa löytyi itselle iloisena yllätyksenä etnologinen museo, josta pidin kovasti. Harmi vaan, että museo oli vain puolitäynnä, ja osa näyttelyistä oli vasta työnalla. Täällä pääsimme myös näkemään entisöijät työssään, valkosine takkeineen ja ihme tököttipurkkeineen. Vatikaanin sisäpihalla oleva jättimäinen kultainen käpy, herätti meissä ihmetystä. Emmekä vieläkään oikeen tiedä, mikä ajatus sen takana on oikeen ollut. Tosin julmetun kokoisen kävyn on joku joskus väsännyt, se täytyy myöntää.

Jatkoa seuraa.