Eino Lehtola siunattiin haudan lepoon

Eino Andreas syntyi Kalle ja Aina Wargelinin perheeseen 17.8.1924. Vanhempia sisaruksia olivat Arvi, Toivo ja Meeri, Einoa nuorempi on Martti. Vuonna 1935 Sukunimi Wargelin vaihdettiin Lehtolaksi kotitalon mukaan.

Eino osallistui kotitilan töihin. Hän oli innokas urheilija ja osallistui kilpailuihin hiihdossa ja juoksussa. Kalle-isä teki sukset, jäällä luisteltiin kyläsepän takomilla luistimilla, joita sanottiin patakoukuiksi. Urheiluharrastus säilyi läpi elämän ja hänet palkittiin monesti vuoden kuntoilijana.

Eino kävi kansakoulun, oli mukana Maamiesseuran ja Suojeluskunnan toiminnassa. Asepalveluksen hän suoritti Kuopiossa vuonna 1943, oli Turun edustalla vartiointitehtävissä ja Lapin sodassa partiotehtävissä. Työuran Eino teki TVH:lla tiehöylän kuljettajana.

Avioliiton Eino solmi Kaarin Kaukon kanssa vuonna 1947. Perhe asui ensin Lahtisen talossa, jossa Kaarinilla oli kemikalioliike. Perheeseen kuului Kaarinin Ritva-tytär. Sitten muutettiin Einon rakentamaan taloon, Päivälään ja syntyivät tyttäret Riitta 1949 ja Marita 1952. Kaarin kuoli vaikeaan sairauteen vuonna 1957 ja Aina-mummu tuli hoitamaan tyttöjä.

1960-luvun lopussa Eino toimi Keskustapuolueen kunnanvaltuutettuna ja Kyyjärven edustajana Kuntainliitossa. Hän oli myös Kyyjärvi-seuran perustajajäseniä  ja toimi aktiivisesti urheiluseurassa varsinkin nuorison urheiluharrastusten edistäjänä.

Elämän kantavana voimana lapsuudesta asti oli usko. Hän kuului koko elämänsä ajan aktiivijäsenenä Suomen Tunnustukselliseen Luterilaiseen Kirkkoon.

Rakennettiin uusi koti, Lehtokumpu ja siihen muutettiin 1969. Eläkevuosiin toivat vireyttä mieluisat harrastukset ja seurakuntatoiminta. Samoin tiivis yhteydenpito lastenlasten, muiden sukulaisten, naapurien ja ystävien  kanssa.

Viimeiset vuodet Eino vietti Kivirannassa jonne siirtyi kunnon heikennyttyä. Hän nukkui pois rauhallisesti 92 vuoden iässä 17.12.2016. Kaipaamaan jäivät tyttäret perheineen, Martti-veli ja muut sukulaiset ja ystävät. Siunauksen kappelissa toimitti pastori Kimmo Närhi, kanttorina Saima Kytölä ja suntiona Alpo Noponen. Muistotilaisuudessa pastori Närhi puhui, Tuulikki Rauma muisteli ja lauloi ja tyttärentytär Hanna Puolakka muisteli ja luki adressit. Yhdessä laulettiin tuttuja virsiä.

Hanna muistelee:

"Mennään Pappa merelle, aavalle ulapalle"                                                                                                                               Ja mehän mentiin! Lähdettiin Kyyjärvelle onkimaan myrskyssä ja tyynessä. Tehtiin saunavihtoja, luit Raamattua, kerroit kummitusjuttuja, ajoit tiehöylää, laskit koskia yöttömässä yössä, vuoltiin puuveistoksia, katsottiin katiskaa, vedettiin uistinta, retkeiltiin saareen, seurattiin olympialaisia, valvottiin ja juteltiin ja naurettiin. Kiitos Pappa, että näytit mulle mitä on elää täysillä ja täysin läsnä. Hyvää matkaa.

Marita Karjalainen    Tuulikki Rauma