MTK:n Tiirola: Elinkeinovaikutusten arviointi saatava osaksi päätöksentekoa

Keskiviikkona Suomi rankattiin jälleen mitalisijalle kun Maailman talousfoorumi julkisti arvionsa maailman kilpailukykyisimmistä kansakunnista. Suomen erityisvahvuuksia ovat koulutus ja innovaatiot. Jotakin on kuitenkin pielessä, kun teollisuudesta on kadonnut viidessä vuodessa 65 000 työpaikkaa eikä korvaavia investointeja saada riittävästi aikaiseksi.

Metsäteollisuusyrityksillä on vaikeutensa maailmalla: Kiinassa ihmisoikeusasiat, Intiassa työntekijöiden palkka ei riitä ruokaan, Uruguayssa on poliittisesti ahdasta. Suomi on yhteiskunnallisesti ja poliittisesti vakaa investointiympäristö. Meillä sellutehtaat käyvät kapasiteetin äärirajoilla ja pääoman tuotto sellussa on yli 20 %. Muita ongelmia ei ole kuin se, miten tuotantoa saataisiin tänne lisää.

Suomi on sääntelyn ja lupaviidakoiden luvattu maa. Samat EU-direktiivit saadaan meillä kertaluokkaa vaikeammaksi täyttää kuin muissa EU-maissa. Lakien ja normien säätäjät ovat tehtailleet vuodesta toiseen hyllymetreittäin erilaisia rajoitteita. Politiikkapäätösten ympäristövaikutukset arvioidaan meillä perusteellisesti, mutta päätösten elinkeinovaikutusten arviointi jää usein kokonaan tekemättä.

Viime viikolla julkistettu Metlan tutkimus yleiskaavojen metsäelinkeinoa rajoittavaista vaikutuksista Etelä-Suomessa on kuvaava esimerkki. Maisematyöluvat ovat perinteisesti kuuluneet tiiviisti asutettujen alueiden työkalupakkiin. Nyt niitä vyörytetään yleiskaavoihin. Kun lupavaatimukset tuodaan laajoja metsätalousalueita käsittäville maaseutualuille, aiheutuu metsäelinkeinolle ongelmia. Lupabyrokratia vie aikaa ja saattaa maksaa jopa enemmän kuin metsästä saisi ensiharvennustuloja. Tämä johtaa sekä metsänomistajien että puunostajien passivoitumiseen kyseisellä alueella ja karkottaa investoinnit muualle.