Perhon lukion abien Lontoon matka part 2

Keskiviikkona otimme suunnaksemme merenrantakaupunki Brigtonin, joka oli Lontoosta vain junamatkan päässä. Brigtonissa suuntasimme ensimmäiseksi katsomaan merta, jonne muutamat uskaliaat myöhemmin pulahtivatkin. Rannan ihastelun jälkeen porukka hajaantui mieltymyksiensä mukaan ja osa suunnisti katsomaan Brighton Pieriä. Brighton Pier on laituri, jolla sijaitsee erilaisia kauppoja, huvipuistolaitteita, pelihalleja sekä ravintoloita.

Päätimme ryhmämme kanssa suunnistaa Royal Pavilionin kautta Churchill Squaren ostoskeskukseen. Intialaistyylinen Royal Pavilion oli outo näky brittiläisessä ympäristössä, jossa se oli toiminut kuningas Yrjö IV:n merenrantapiilopaikkana. Onneksi Brighton oli sen verran pieni kaupunki, että matkanteko onnistui jalan, vaikkakin kokonaisuudessaan jalat joutuivat reissulla aika koetukselle ja kokivat aivan uudenlaisen kiputason, mutta se ei menoa haitannut. Ostoskeskukselle päästessä oli jäätelötauon aika ennen kuin lähdimme tutustumaan sen 80 liikkeeseen, joista varmasti löytyi jokaiselle jotakin.

Päivä vierähti nopeasti Brightonissa ja pian olikin jo lähdön aika, mutta sitä ennen Maaret ehti soittaa pienen pianokonsertin juna-asemalla junaa odotellessa. Junassa sitten käytiin kierros, jossa kaikki esittelivät päivän ostoksensa Churchill-kirjoista rikkirevittyihin farkkuihin. Puheensorina ja nauru yltyivät sille tasolle, että taisimme rikkoa muutamia ennakkokäsityksiä suomalaisista kanssamatkustajan kysyessä, mistä olemme kotoisin. Kun vastaukseksi tuli Suomi, ei hän ollut uskoa korviaan.

Illemmalla suurin osa porukkaa suuntasi vielä Lontoon yöhön katsomaan Big Beniä ja London Eyeta yövalaistuksessaan ja olivathan ne kyllä aika upea näky. Matkustaminen perillekin onnistui jo ihan tottuneesti, niin helppoa metron käyttö Lontoossakin lopulta oli. Näin myöhällä metro oli myös ihanan tyhjä verrattaen ruuhka-aikoihin, jolloin niissä seisotaan kuin sillit purkissa ja huojutaan ihmismassan mukana ilman toivoakaan käsituesta. Niitä myös meni ihanan tiuhaan; jos edellisestä myöhästyi, seuraava tuli jo kolmen minuutin sisään.

Viimeisenä päivänä otimme suunnaksemme Notting Hillin ja Portopello Roadin ostoskadun, jonka jälkeen söimme kaikki yhdessä eväitä Kensington Gardens -puistossa. Sieltä tiemme erkanivat mielenkiinnonkohteiden mukaisesti; osa lähti tutustumaan Madame Tussaudsin vahakabinettiin, osa Natural History -museoon ja toiset taas London Dungeoniin. Kaikki nauttivat kohteistaan ja niihin tutustumisen jälkeen oli aikaa viimeisille ostoksille. Osalle suuntana oli edullinen vaatekauppa Primark ja toisille taas viiden kerroksen kirjakauppa Waterstone's. Myöhemmällä kävimme Viljan kanssa vielä katsomassa katua, joka toimii Uuden Sherlockin kuvauspaikkana. Kyllähän sen tunnisti, vaikka 221 B ei ovessa lukenutkaan. Viimeisen illan kunniaksi kokoonnuimme kaikki vielä yhteen syömään ennen pakkaamisoperaatioita.

Perjantai-aamuna lähtö tuntui haikealta, mutta toisaalta oli ihan kivaakin päästä Suomeen takaisin. Vaikka reissu oli ollut mitä upein, oli mahtavaa päästä omaan sänkyyn nukkumaan ja elää ilman, että piti miettiä huoneessa seuraavaa liikettään Tetris -pelin tapaan, jotta mahtuisi liikkumaan. 18 tunnin matkustaminen sujui muuten ongelmitta, mutta hetkellisesti se tyssäsi Seinäjoelle. Noh, matka oli sujunut niin hyvin muuten, että tällainen oli vain oletettavissa. Toisesta autostamme oli loppunut akku, mutta onneksi saimme siihenkin pikaisen avun paikallisverkostomme ansiosta ja pääsimme jatkamaan matkaa. Loppumatka sujui hyvin radiohittien mukaan laulaessa ja pääsimme lopulta väsyneinä mutta tyytyväisinä perille.

Kiitos vielä Maaretille, Johannalle, Annille, Mimosalle, Ellille, Viljalle, Venlalle, Jasminille, Annukalle sekä "valvojillemme" Terhille ja Päiville mahtavasta matkaseurasta. Teidän kanssa lähtisi mieluusti uudestaankin reissuun. Keski-Euroopan roadtrippihän se oli seuraavaksi, vai? ;)